saatmitatilaat.jpg

 

 

Vaalinumeropieni.jpg

Ylen vaaligalleria

Ohessa olevasta linkistä pääset Ylen vaalikoneeseen ja Osmon haastatteluvideoon. 

http://vaalikone.yle.fi/eduskuntavaalit2015/savo-karjala/ehdokkaat/5234?post_id=100000857809789_887171121321473#_=_

23.3.2015

Osmon karaokekilpailun finaali

Osakilpailuihin osallistui yhteensä 95 laulajaa, joista 22 laulajaa valittiin jatkoon. Yleisöä oli jokaisessa tapahtumassa reilusti, yli odotusten.  

Jatkoon päässeet näkyvät alla olevasta kuvasta sillä lisäyksellä, että Kiteeltä jatkoon pääsi Pirkko Hirvonen, Holopainen Pertti, Kalevi Väkeväinen, Auvo Ikonen, Arja Havukainen ja Toivo Ilmari.

Finaali käydään vaalipäivänä Joensuun Teatteriravintolassa klo 18 alkaen. Kolme parasta laulajaa palkitaan.

Karaokefinaalin jälkeen tilaisuus jatkuu Osmon vaalivalvojaisina.

Tervetuloa laulamaan ja viettämään mukavaa iltaa!

karaoke4.jpg

15.4.2015

 

Jätevesiasetus on korjattava

Olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että nykyisen kaltainen jätevesiasetus on korjattava mahdollisimman nopeasti. Olen tavannut kampanjani aikana laajoja kansalaisryhmiä ja heidän selkeä viesti on, että paskalaki on kumottava ja tilalle on saatava inhimillinen ja oikeudenmukainen uusi asetus.

On järjetöntä, että kuivalle maalle ja pohjavesialueen ulkopuolelle olisi rakennettava kallis järjestelmä, joka ei ensinnäkään toimi  vuodenaikojen vaihtelujen seurauksena.

Tottakai silloin kun ollaan vesistöjen äärellä ja pohjavesialueella, on perusteltua, että siellä jätevedet suojataan asianmukaisesti. Myös kiinteistöllä  tuotettu jätteen määrä on huomioitava, kun vaaditaan puhdistamoja. On järjetöntä, että yksin ja pareittain asujat joutuisivat investoimaan kalliisiin järjestelmiin. Lisäksi on myös huomioitava se seikka, että se aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia maaseudulla asuville. Kun kyseessä on asetus, se oltaisiin voitu korjata jo nytkin, eikä vain jatkaa siirtymäaikaa ja pitää kansalaisia edelleen epätietoisina.

Nyt on viisasta kansalaisten pitää silmät auki, kun mennään vaaleissa äänestämään. Vain perussuomalaiset ovat olleet johdonmukaisesti tätä järjettömyyttä vastaan.

10.4.2015


Suomalainen koulutusjärjestelmä ei ole enää maailman paras

Vuoden 2012 Pisa-tutkimus sen kertoi: Suomen koulutusjärjestelmä ei ole enää maailman paras. Suomi on ylpeillyt Pisa-tuloksilla yli kymmenen vuotta, mutta ylpeilyn aika on nyt ohi. Tulosten yleinen lasku osoittaa sen, että suomalaista perusopetusta on lähdettävä voimakkaasti kehittämään. Suurin pudotus tapahtui matematiikassa, jossa Suomi jäi sijalle 12, kun se vielä 10 vuotta sitten sijoittui sijalle 2.

Pisa-tutkimus suoritetaan OECD-maissa kolmen vuoden välein, ja siinä mitataan 15–16-vuotiaiden nuorten taitoja matematiikassa, luonnontieteissä, lukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Aasian maat ovat nousseet kaikilla osa-alueilla Pisa-tutkimuksessa, mutta etenkin matematiikan osalta. Nuorten osaamisen ja koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikentyminen on huolestuttavaa ja siihen tulee suhtautua vakavasti, koulun tulee jatkossakin olla nuorille merkityksellinen asia elämässä, sillä osaaminen tulee olemaan yksi Suomen tärkeimmistä kilpailutekijöistä myös tulevaisuudessa.

Pisa-tutkimuksessa selvisi myös, että sosioekonomisen taustan erot ovat kasvussa. Tämä tarkoittaa, että ylimpään sosioekonomiseen luokkaan kuuluvien perheiden nuoret ovat yltäneet parempiin suorituksiin kuin alempien sosioekonomisten luokkien nuoret, ja, että ylimmän ja alimman luokan välillä on Suomessakin isot osaamiserot. Toisin sanoen, Suomen vahvuutena toiminut tasa-arvo näyttää heikentyneen, ja, että sosiaalinen tausta vaikuttaa entistä voimakkaammin oppimistuloksiin.

Tässä välikysymyksessä ei nyt ole kyse suoraan ottaen Suomen Pisa-menestyksestä, mutta sieltä näkee viitteitä siitä mihin suomalainen koulutusjärjestelmä ja osaaminen on menossa. Osaamiseen vaikuttaa tietenkin moni asia, mutta yksi tärkeimmistä lienee kuitenkin se, että Suomi pystyy jatkossakin tarjoamaan laadukasta perusopetusta, jolla luodaan mahdollisimman hyvä pohja nuorten jatkokoulutusmahdollisuuksille. Mitä paremmin oppilaat pärjäävät peruskoulussa, sitä paremmat edellytykset heillä on pärjätä hyvin jatkossakin.

Hallitus on nyt leikkaamassa 260 miljoonaa euroa toisen asteen koulutuksesta. Tämä tarkoittaa säästöjä opetuksesta, isompia opetusryhmiä, vähemmän valinnaisuutta ja luentomaista opetusta, jossa opiskelijan yksilöllisille tarpeille ei jää tilaa. Leikkaukset myös vaikuttavat oppilaitosten määriin ja sijaintiin sekä aloituspaikkoihin. Hallituksen esityksessä todetaan, että koulutuksen järjestämislupia on jatkossa vähemmän kuin nyt. Mikäli kunta tai ammattikoulu ei saa järjestämislupaa, lukiot ja ammattikoulut lakkaavat. Oppilaitosten sulkemiset johtavat koulutuksen keskittymiseen ja nuoret joutuvat muuttamaan omilleen koulutuksen perässä. Tämä taas nostaa asumisen tukemisen kustannuksia ja tuo painetta vuokra-asuntomarkkinoille.

Voitaneen todeta, että tällaisella politiikalla hallitusohjelman tavoite nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuoteen 2020 mennessä on epäonnistunut. Arvioiden mukaan se ei tule toteutumaan edes vuoteen 2030 mennessä.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe eduskunnassa 18.2.2015 käydyssä välikysymyskeskustelussa suomalaisesta koulutuksesta.


19.2.2015



Teiden ajourat vakava liikenneturvallisuusriski

Pitkät, keltaiset ja voimakkaat tiehöylät eli niin sanotut tiekarhut ovat valitettavasti nykyään yhä harvinaisempi näky teillä. Vajaa 20 vuotta sitten Tieliikelaitoksella eli nykyisellä Destialla oli käytössään 200 tiehöylää, nyt niitä on jäljellä enää muutamia kymmeniä. Tiehöyliä on käytetty vuosikymmenet taistelussa ajoväylien jäätyneitä tienpohjia ja sohjoa vastaan.

Tiehöylän paikan on ottanut kevyempi kalusto, kuten esimerkiksi kuorma-auto, johon on kiinnitetty aurausterä lumen puskemista varten. Tosipaikan tullen kuorma-auto ei kuitenkaan pysty siihen mihin tiehöylä ennen pystyi: poistamaan jäätä yhtä tehokkaasti ja saamaan teitä tasapintaisiksi esimerkiksi jäätyneiden ajourien osalta sekä tasoittamaan pientareita.

Kuorma-autoon kiinnitetyssä aurausterässä on johtuen terän muodosta se ongelma, että se jättää tien ulkoreunaan jäisen kantin. Auton renkaan osuessa kanttiin, se heittää auton takaisin ajouraan ja näin syntyy epävakaa ajo-alusta. Tiehöylien kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Ongelma korostuu etenkin kapeissa ja leveissä ajoneuvoissa, jotka eivät sovi ajouraan.

Tienhoidon urakkatarjouksissa ei edellytetä urakoitsijoilta tiehöylää, vaikka tarvetta olisi. Suomi tulee aina olemaan talvinen maa, jossa sääolosuhteet ovat hyvin vaihtelevia ja haastavia. Ajourat ovat vakava liikenneturvallisuusuhka ja niistä johtuen tänä talvena Suomessa on ollut jopa kuolonkolareita, kun auto on lähtenyt heittelehtimään ajourassa.

Uusimmassa kirjallisessa kysymyksessään Kokko kysyy onko hallituksella suunnitelmia edellyttää tienhoidon urakoitsijoilta tiehöylää olosuhteiden sitä vaatiessa.

6.2.2015

Kreikan tilanne on lohduton

Eurokriisi alkoi kuusi vuotta sitten Kreikasta. Saksan ja Ranskan johtajat ymmärsivät, että niiden suuret pankit saattaisivat kaatua valtion syliin, mikäli Kreikka ajautuisi maksukyvyttömyyteen. Pankkien pelastaminen kävisi kalliiksi, niinpä he päättivät katsoa löytyisikö Euroopasta maita, jotka haluaisivat jakaa Kreikka-tappioiden kustannukset. Suomen silloinen keskusta-johtoinen hallitus nieli syötin ja pääministeri Matti Vanhanen yltyi kehumaan Kreikan lainoittamista hyväksi bisnekseksi.

Kreikan lisäksi tukipaketteja ovat saaneet Irlanti, Portugali, Espanja ja Kypros. Yleinen harhakäsitys on, että lainoilla Kreikka saatiin pidettyä pinnalle. Totuus on kuitenkin se, että Kreikka tarvitsi vain 27 miljardia euroa valtion toimintoihin. Mihin valtaosa rahoista eli yli 200 miljardia oikein meni? Vastaus on: Saksan ja Ranskan pankeille.

Suomessa etenkin SDP jaksaa muistuttaa, että Suomen saamat vakuudet kattavat kaikki mahdolliset luottotappiot. Puheet vakuuksista kannattaisi lopettaa, sillä ne johtavat veronmaksajia ja kansalaisia harhaan. Suomi ei saanut Kreikasta vakuuksia, Kreikka ei ole edes sopimusosapuoli. Sen sijaan Suomi osti osittaisen suojauksen kreikkalaisilta pankeilta. Tuottojenvaihtosopimus on aivan eri asia kuin vakuudet. Vakuudet kattaisivat Suomen riskit, mutta tuottojenvaihtosopimus ei.

Syy miksi nyt taas puhutaan Kreikasta, löytyy Kreikan vaalit voittaneesta Syriza-puolueesta. Jos Syrizan kaavailema politiikka toteutuu, Suomi joutuu nielemään useiden miljardien tappiot. Mikäli Kreikka ei huolehdi sitoumuksistaan, sitä odottaa ero euroalueesta. Kriisin alussa puhe Kreikan euroerosta oli tabu, nyt Saksasta ja Ranskasta kuuluu, että Kreikan voisi päästää lähtemään eurosta. Niiden pankkien saatavat on nyt turvattu muiden maiden veronmaksajien rahoilla.

Toinen huomio on se, että vaikka Kreikka haluaisikin selviytyä veloistaan, se on käytännössä melkein mahdotonta.  Kreikalla on velkaa 170 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tutkijoidenkin mukaan on erittäin hankalaa estää velkaa kasvamasta. Ilman todella reipasta talouskasvua Kreikan on mahdotonta saavuttaa sille asetetut rajat velkasuhteen taittamisesta. Kasvu vaatii joko merkittäviä yksityisen sektorin investointeja, kulutusta tai vientituloja, jota sillä ei ole.

Perussuomalaiset ovat alusta asti johdonmukaisesti vastustaneet tukipakettipolitiikkaa. Katsotaan vaikka kriisin kohdannutta Islantia: Islanti noudatti perussuomalaistenkin noudattamaa linjaa eikä pelastanut pankkejaan. Siitä huolimatta sen talous porskuttaa jo hyvää vauhtia, työttömyys on erittäin alhainen ja sekä julkinen että yksityinen velka ovat jo pitkään olleet laskussa.

Ei ole ihme, että Euroopassa on valloillaan euroskeptinen linja. Kansa on raivoissaan siitä, että kansan sijasta pelastetaan pankit ja sijoittajat. Tämän vuoksi Kreikassakin on nyt johdossa Syriza-puolue, Espanjassa nousussa Podemos, Ranskassa Front National, Italiassa kaikki pääoppositiopuolueet mukaan lukien Berlusconin Forza Italia ja Suomessa Perussuomalaiset.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ke 4.2.2015 pidetyssä välikysymyskeskustelussa liittyen eurokriisin hoitamiseen ja Kreikan tilanteeseen.


Sähköyhtiöille paremmat mahdollisuudet ylläpitää sähkölinjojen kuntoa

Sähkönjakelussa on ollut viime aikoina paljon ongelmia Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Pohjanmaalla ja Hämeessä. Suurimmat ongelmat ovat olleet Pohjois-Savossa, missä sähkökatkokset jatkuvat jo kolmatta viikkoa. Pahimmillaan Savon Voiman alueella oli viikonvaihteessa sähköttä 17 000 taloutta. Vesannolla on jouduttu jopa evakuoimaan ihmisiä pitkään jatkuneen sähkökatkon vuoksi.

Sähkökatkoksia aiheuttavat ilmalinjojen päälle lumen painosta kaatuvat puut ja oksat. Ongelma on siinä määrin vakava, että esimerkiksi Savon Voiman verkostosta 65 prosenttia kulkee keskellä metsää. Sähköyhtiöillä on jo nyt mahdollisuus sopia linjojen raivauksista maanomistajien kanssa, mutta se on hankalaa ja aikaavievää, koska maanomistus on sirpaloitunutta ja lupien saaminen on usein vaikeaa, vaikka puustosta maksetaan asianmukaiset korvaukset.

Paras tapa välttää sähkökatkoksia on ongelmapuiden poistaminen ennakkoon linjojen varsilta. Sähköyhtiöt ovat ilmaisseet haluavansa raivata nykyistä kymmentä metriä leveämpiä linjaväyliä ja karsia linjojen reunoilta niin sanottuja ongelmapuita sähkönjakelun ongelmien välttämiseksi. Tällä hetkellä Savossa ongelmia aiheuttaa raivatun alueen ulkopuolelta linjan päälle taipuvat puut. Herkimpiä taipujia ovat sellaiset puut, jotka kurkottavat kuusimetsän keskeltä valoa kohti.

”Esimerkiksi tällaiset puut ovat ongelmapuita, joista sähköyhtiöt haluaisivat päästä eroon. Tässä tilanteessa Savon Voimalla on lupa kaataa tykkylumipuut raivausalueen ulkopuolelta, mutta normaalitilanteessa heillä ei ole sellaista lupaa. Tämänkaltaisen turhan byrokratian karsiminen olisikin paikallaan”, Kokko summaa.

Uusimmassa kirjallisessa kysymyksessään Kokko kysyy, mitä hallitus aikoo tehdä, että sähköyhtiöillä olisi paremmat mahdollisuudet ylläpitää sähkölinjojen kuntoa sähkönjakelun varmistamiseksi.

15.1.2015

 

 

sudet.JPG

Riistakameraan tallentuneet sudet Tohmajärvellä.

Susihavaintoihin- ja vahinkoihin reagoitava nopeammin

Osmo on tänään 26.11.2014 jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen liittyen susihavaintoihin ja –vahinkoihin. Suomen susikanta on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan hienoisessa kasvussa, kannan ollessa noin 140–155  suden suuruinen. Tämän lisäksi itärajan tuntumassa elää suurehkoja noin 5–7 suden laumoja, joiden reviireistä merkittävä osa lienee kuitenkin Venäjän puolella.

Marraskuun alussa Pohjois-Karjalaan myönnettiin poikkeuslupa sudenkaatoon Tohmajärvelle ja Kiteelle sijoittuvalle alueelle, missä sudet olivat aiheuttaneet vahinkoja neljällä lammastilalla ja yhdellä nautatilalla. Sudet olivat tappaneet kaikkiaan yksitoista lammasta, yhden naudan ja yhden koiran. Lammastiloilla vahingot olivat tapahtuneet petoaidoista huolimatta. Lisäksi sudet ovat toistuvasti liikkuneet asuttujen talojen pihoissa ja ovat muun muassa yrittäneet mennä koiratarhaan.

Poikkeuslupien myöntämisen jälkeen viime viikolla Kontiolahdella sudet tappoivat metsällä olleen koiran. Saman susiparin epäillään aiheuttaneen koiravahinkoja myös Pohjois-Savon puolella. Tämän lisäksi Tohmajärvellä oli tavattu asuintalon ja lammasaitauksen lähellä viiden suden lauma. Susihavaintoja on lisää asutuksen liepeiltä marraskuulta myös Juuasta ja Ilomantsista.

”Susihavaintoihin- ja vahinkoihin pitäisi pystyä reagoimaan nopeammin. Suurpetohavaintojen kirjaaminen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen TASSU-järjestelmään on koettu liian hitaaksi ja byrokraattiseksi, poikkeuslupien myöntämisestä puhumattakaan. Sudet luovat turvattomuuden tunnetta ja aiheuttavat taloudellista vahinkoa eläintiloille”, Kokko toteaa.

Kirjallisessa kysymyksessään Kokko kysyy mitä hallitus aikoo tehdä asutuksen ja eläintilojen lähellä liikkuville susille, millä tavoin hallitus aikoo parantaa ja nopeuttaa petohavaintojen kirjaamista ja millä tavoin hallitus aikoo nopeuttaa suden kaadon poikkeuslupien myöntämistä, jotta lisävahingoilta vältyttäisiin.

26.11.2014


OsmojaTimo.jpg

Kiitokset onnittelijoille ja torilla käyneille!

Maanantaina 17.11.2014 Osmo järjesti 60-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi avoimen kansalaistilaisuuden, jossa myös puolueen puheenjohtaja Timo Soini oli mukana juhlavieraana. Väkeä oli paikalla runsaasti, niin uusia tuttavuuksia kuin jo entuudestaan tuttuja.

Syntymäpäiväkakun sijaan tarjolla oli hernenokkaa, ja sitä riittikin useille sadoille. Tilaisuus oli samalla Osmon eduskuntavaalikampanjan virallinen avaus.

18.11.2014

Perussuomalaisilla on tarjota vaihtoehto

Keskiviikkona 12.11.2014 eduskunnassa käytiin perinteinen vaihtoehtobudjettikeskustelu, jossa oppositio sai esittää oman vaihtoehtonsa. Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin keskeinen tavoite on saada samaan aikaan sekä julkisen sektorin velanotto kuriin että investoida tulevaisuuteen. Ottaisimme noin puoli miljardia hallitusta vähemmän velkaa, mutta samalla panostaisimme kasvua tukeviin investointeihin 750 miljoonaa euroa hallitusta enemmän.

Perussuomalaisten 350 miljoonan euron työllisyys- ja yrittäjyyspakettimme tavoitteena on nostaa työllisyysasteemme muiden pohjoismaiden tasolle sekä parantaa pk-yritysten asemaa. Heikko työllisyysasteemme johtuu ennen kaikkea yli 55-vuotiaiden huonosta työllisyydestä. Tämän vuoksi ehdotamme työeläkemaksujen ikäporrastusta. Se kannustaisi työnantajia palkkaamaan alhaisen työllisyysasteen eli yli 55-vuotiaita ja alle 30-vuotiaita.  Tämän lisäksi edelleen ehdotamme, että pk-yrityksiä tuettaisiin nostamalla arvonlisäveron alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8500 eurosta 20 000 euroon, ja toteuttaisimme työllistävien pk-yritysten Viron-mallin mukaisen yritysverotuksen. Lisäksi nostaisimme kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää 45 prosentista takaisin 60 prosenttiin.

800 miljoonan euron turvallisuus- ja hyvinvointipakettimme tarkoituksena on turvata kansalaisten perusturvallisuus. Olisimme valmiita korottamaan perusturvaa ja omaishoidontukea sekä panostamaan lisää lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen. Emme leikkaisi lapsilisiä emmekä eläkeindeksejä. Itse asiassa on syytä huomioida, että eläkkeiden indeksikorotusten alentaminen leikkaa enemmän ostovoimaa kuin tuo säästöjä, sillä julkinen sektori säästää indeksileikkauksilla 125 miljoonaa euroa, mutta samalla kansalaisten ostovoima heikkenee noin 230 miljoonan euron edestä. Tämän lisäksi perussuomalaiset myös katsovat, että tasa-arvoinen ja laadukas opetus on maamme menestyksen perusta, joten lisäisimme resursseja peruskoulun ryhmäkokojen pienentämiseen ja kattavan kouluverkon ylläpitoon. Vaadimme myös lisäresursseja poliisille, rajavartiolaitokselle, tullille sekä oikeuslaitokselle.

Tärkeimmäksi asiaksi varjobudjetistamme nostan energiapolitiikan. Nykyisen hallituksen epäonnistuneen energiapolitiikan tulokset ovat helposti luettavissa tilastoista. Viime vuonna hiilen käyttö lisääntyi lähes viidenneksellä. Perussuomalaiset haluavat energiaomavaraisuutemme noston energiapolitiikkamme keskeisimmäksi tavoitteeksi. Yli puolen miljardin euron energiapakettimme tavoitteena on johdonmukainen, kohtuuhintainen ja kotimaiseen energiaan tähtäävä energiapolitiikka, joka tukee työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja ostovoimaa. Alentaisimme energiaverotusta 450 miljoonalla eurolla, teollisuuden kuljetuskustannusten alentamiseksi poistaisimme väylämaksut ja panostaisimme korjaus- ja energiatehokkuusinvestointeihin. Maassamme on tällä hetkellä 8,5 miljardin euron edestä kysyntää energiatuotteille, jota emme verotuksen, tukipolitiikan, sääntelyn ja infrastruktuurin puutteellisuuden vuoksi pysty kotimaisin voimin täyttämään. Energiatuotannon kotimaisuusastetta nostamalla pystyisimme tuottamaan kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja, joista suurin osa syntyisi pääasiassa haja-asutusalueille, mikä osaltaan mahdollistaisi maaseudun pitämisen elinvoimaisena ja asuttuna.

Perussuomalaiset myös katsovat, että Suomeen pitäisi perustaa valtion energiaomavaraisuusrahasto, joka edistäisi lainojen ja takauksien muodossa erityisesti julkisen sektorin energiatehokkuusinvestointeja sekä erilaisia energiaomavaraisuutta parantavia cleantech-sektorin demonstraatio- ja pilottihankkeita. Suomella on paljon vientikelpoista osaamista näillä aloilla, mutta valitettavasti investointihalukkuus on alhainen. Ilman kotimaisia referenssejä suomalaisten yritysten on vaikea edetä vientimarkkinoilla.

Selvää kuitenkin on, että pelkillä veronkorotuksilla ei katkaista velkaantumista. Mielestämme leikkaukset on aloitettava kohteista, joilla on vähiten merkitystä maamme hyvinvointiin, työllisyyteen ja kilpailukykyyn. Suurimmat säästökohteemme ovat kehitysyhteistyö 500 miljoonaa euroa ja tutkitusti tehottomien yritystukien leikkaus 200 miljoonalla eurolla. Kehitysavussa valtio antaisi rahastoon 250 miljoonan euron perusrahoituksen ja kannustaa kansalaisia tukemaan kehitysyhteistyötä tarjoamalla rahastoon sijoittaville veronmaksajille 200 euron verovähennyskelpoisuuden. Tämän lisäksi säästöjä tulisi myös maahanmuutosta 50 miljoonaa euroa, suursäätiöiden verotuksesta 50 miljoonaa euroa ja vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen vähennys poistettaisiin, josta tulisi säästöjä 116 miljoonaa euroa. Kokonaisuudessaan perussuomalaisten varjobudjetti säästäisi 266 miljoonaa euroa hallituksen budjettiin verrattuna.

13.11.2014

Hallitus on aseeton ja toimintakyvytön

Hallitus on nyt kohta neljä vuotta yrittänyt laittaa Suomen taloutta kuntoon lähinnä leikkauksilla ja veronkorotuksilla, ja tässä on tulos: valtion velka on tällä hallituskaudella noussut melkein 10 prosenttia suhteutettuna bruttokansantuotteeseen ja työttömyysaste on noussut vuoden 2011 7,8 prosentista 8,6 prosenttiin. Tämän lisäksi Suomen luottoluokitus laski, koska talouskasvua ei ole näkyvissä ja, koska velkaantuminen ei taitu. Entinen pääministerimme Jyrki Katainen, joka jätti Suomen kuin uppoavan laivan ja häärii nyt EU:n komissiossa, epäonnistui Suomen talouspolitiikan uudistamisessa. EU-komissio ennustaakin Suomen talouden supistuvan tänä vuonna 0,4 prosenttia. Samalla, kun Suomi rämpii talouskasvun osalta euroalueen pohjakastissa Italian ja Kyproksen kanssa, kriisistä ponnistavan Irlannin talous on tänä vuonna kasvamassa 4,6 prosenttia. Poliitikkojen tehtävä on luoda talouskasvulle edellytykset, ja siinä Kataisen ja Stubbin hallitukset ovat epäonnistuneet.


Meillä on Suomessa vakava kilpailukykyongelma, meidän tuotteet ja palvelut ovat liian kalliita suhteessa kilpailijoihin. Tämän lisäksi valuuttamme euro ei jousta riittävällä tavalla ja energian hintamme on liian korkea. Yhteisöveron alennus oli askel oikeaan suuntaan, mutta yksittäisenä toimenpiteenä valitettavasti riittämätön. Suomi nousee tästä suosta vain työllä eli yrittäjyyttä kannustamalla. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa tulisi korottaa 20 000 euroon aloittavien yritysten toiminnan helpottamiseksi. Tämän lisäksi työvoimavaltaisille yrityksille tulisi luoda helpotuksia työllistämisen parantamiseksi. Tästä erinomainen esimerkki on välillisten työvoimakulujen tuplapoisto silloin kuin yritys palkkaa ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän.

Suomen pitäisi muutenkin ottaa yritysverotuksen suhteen mallia Virosta. Virossa veroa maksetaan vain jakamastaan osingosta ja muusta voitonjaosta, mutta yhtiöön jätettyjä voittoja ei veroteta. Tämä on merkittävä kilpailukykytekijä virolaisille yrityksille. Yrityksiin jätettävien voittojen verottomuus kannustaa yrityksiä kehittämään toimintaansa ja investoimaan, eli luo talouskasvua. Tätä me tarvitsemme Suomeenkin. Kannustavaa veropolitiikkaa, joka lisää työtä. Olen tästä jo useaan kertaan kysynyt eri ministereiltä, mutta toistaiseksi hallitus ei ole näyttänyt asialle vihreää valoa, enkä suoraan sanottuna ymmärrä miksi. Talouskasvu on meidän kaikkien yhteinen etu, ja siihen meidän tulisi pyrkiä.

Toinen asia mitä minä ja perussuomalaiset ihmettelemme, on hallituksen äärimmäinen myötäilevyys ja kyseenalaistamattomuus mitä tulee erilaisiin EU-maksuihin. Suomen EU-nettomaksu kohoaa tänä vuonna yli miljardiin viime vuoden 604 miljoonan euron sijaan. Hallitus ei ole halukas edes spekuloimaan voisiko Suomen nettomaksua saada alennettua siinä missä eräät muut EU-maat ovat jo onnistuneetkin. Samaan aikaan Iso-Britanniassa on armoton haloo siitä, kun lokakuussa EU-komissio lätkäisi Britannialle noin 2 miljardin euron lisälaskun. Asia otettiin Britanniassa tyrmistyneenä vastaan ja pääministeri Cameron onkin vakuuttanut, ettei erääntyvää laskua ainakaan sellaisenaan makseta. Samankaltaista napakkuutta ja kyseenalaistamista kaivattaisiin kipeästi Suomen hallitukseltakin. Kaikkeen ei tarvitse aina suostua suin päin, emme me suomalaiset mitään jees-miehiä ja -naisia haluta olla.

Ensi viikolla esittelemme perinteisesti perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin, joten en siitä mainitse muuta kuin yhden seikan. Toivoisin hallituksen ottavan siitä kopin, ellei hallitus sitä ennen perjantaina kaadu. Meillä on Suomessa 8,5 miljardin euron edestä kysyntää energiatuotteille, jota emme verotuksen, tukipolitiikan, sääntelyn ja infrastruktuurin puutteellisuuden takia pysty kotimaisin voimin täyttämään. Hyödyntämällä kotimaista energiaa ja kehittämällä siihen perustuvaa vientiteollisuutta voisimme oikaista merkittävästi kauppatasettamme, luoda talouskasvua ja työpaikkoja.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ke 5.11.2014 käydyssä välikysymyskeskustelussa koskien hallituksen talouspolitiikkaa ja Suomen talouden kehitystä.

 

 

Joensuun jatkettava Pärnävaaran urheilukeskuksen ylläpitosopimusta

Urheiluväki on noussut puolustamaan Pärnävaaran urheilukeskusta, ja aiheestakin. On aivan totta, että asiaa on tarkasteltava vielä uudestaan, koska tosi asia on se, että Pärnävaara on yksi Suomen parhaimmista harjoittelu- ja kilpailukeskuksista.

Joensuun seudun kunto- ja kilpahiihdon harjoittelu keskittyvät sekä talvella että kesällä Pärnävaaran urheilikeskukseen, joka on tähän tarkoitukseen aivan omaa luokkaansa. Pärnävaaralla pystyy myös harjoittelemaan ampumaurheilua niin talvella kuin kesällä. Pärnävaaran urheilukeskus on ollut 1990-luvun alusta alkaen Joensuun seudun ja koko maakunnan suosituin kuntohiihtäjien liikuntapaikka.

Merkittävintä keskuksen merkitys on ollut kansanterveyteen ja siten sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin, jotka ovat eri suurusluokkaa koko vapaa-aikatoimen kustannuksiin verrattuna. Toivottavasti asiaa tarkastellaan tämän päivän neuvotteluissa edellä kerrotuista näkökulmista, eikä takerruta lillukanvarsiin.

Olen erittäin mielissäni siitä, että eri järjestöt ja seurat ovat nimekkäiden urheilijoiden kanssa puolustamassa Pärnävaaraa, ja haluan tuoda julki oman tukenikin.

6.10.2014

 

Järkeä verotukseen, vähemmän sääntelyä

Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin valtion vuoden 2015 budjettia.  Työttömyyden lisäksi eduskuntaa puhututti etenkin kansalaisten ostovoiman elvyttäminen. Stubbin hallituksen tiedotteessa kerrottiin, että budjetti vahvistaa ostovoimaa. Väite on kova ottaen huomioon kolmen miljardin veronkorotukset ja menoleikkaukset sekä sen, että hallituksen päätökset leikkaavat jo pelkästään lapsiperheiden tuloja 70 miljoonalla eurolla ja eläkeläisten tuloja 200 miljoonalla eurolla. Olen samaa mieltä siitä, että suomalaisten ostovoimaa pitäisi parantaa, mutta hallituksen toimenpiteillä se ei kyllä parane.

Otan esimerkiksi yhden sektorin, johon tulisi panostaa, ja se on kotimarkkinat. Pelkästään kaupan alalta hävisi viime vuonna 4000 työllistä, ja tänä ja ensi vuonna alalta häviää runsaat 9000 työllistä. Alan työllistämismahdollisuuksia heikentää kotitalouksien ostovoiman heikkeneminen. Kaikkiaan kaupan ala työllistää 300 000 ihmistä, mikä tekee siitä elinkeinoelämän suurimman työllistäjän. Esimerkiksi moni nuori saa ensimmäisen työpaikkansa kaupan alalta, ja pääsee näin kiinni työelämään.

Seuraavan hallituksen tulee ottaa kotimarkkinat tosissaan, sillä nyt ne on kuristettu verotuksella henkihieveriin. Pelkästään tällä hallituskaudella veroja on korotettu yli 5 miljardilla. Kireä kulutusverotus heikentää kaupan työllistämisedellytyksien lisäksi myös kilpailukykyä, sillä etenkin ulkomaalaisten verkkokauppojen osuus kasvaa kohisten. Ulkomailta ostetaan etenkin vaate-, urheiluväline-, lelu- ja peliostoksia. Samanlainen ”ostetaan sieltä mistä halvimmalla saa” ajattelutapa on hyvin nähtävissä esimerkiksi alkoholin tuonnissa Virosta. Alkoholiveron nostaminen aiheutti sen, että alkoholin tuonti kasvoi viime vuonna 20 prosenttia samaan aikaan kun valtio-omisteisen alkoholiyhtiön Altian tulos painui tappiolliseksi.

Palvelualoille tulisi mielestäni tehdä tulevaisuusohjelma, missä keskityttäisiin siihen miten sääntelyn ja verotuksen järkeistämisellä helpotettaisiin alan ahdinkoa. Sääntelyllä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kaikissa muissa Pohjoismaissa paitsi Suomessa itsehoitolääkkeiden myynti on sallittu apteekkien lisäksi myös päivittäistavarakaupoissa. Tämä lisäisi kilpailua itsehoitolääkkeiden markkinoilla, alentaisi niiden hintoja arviolta 15 prosentilla eli vähentäisi kuluttajien lääkemenoja ja parantaisi lääkkeiden saatavuutta. Uudistuksen on arvioitu säästävän 100 miljoonaa euroa veronmaksajien ja yhteiskunnan varoja. Kaupan sääntely on Suomessa viidenneksi tiukinta OECD-maissa ja lääkemarkkinoiden sääntelyn purkaminen olisikin linjassa EU:n kilpailu- ja kuluttajapoliittisten tavoitteiden kanssa.

Verotustakin tarvitaan, se on selvä, mutta verojen vaikuttavuutta pitäisi pystyä ennakoimaan paremmin.

Kirjoitus on Sanomalehti Karjalaisessa 25.9.2014 julkaistu Osmon kolumni.

 

Toimeentulo-ongelmat ovat riski hyvinvoinnille

Tutkimusten mukaan vanhempien köyhyys altistaa lapset pahoinvoinnille. Tämä on erityisen huolestuttavaa siksi, koska lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt merkittävästi. Pienituloisissa kotitalouksissa asuvien lasten osuus kaikista on kolminkertaistunut 15 vuodessa. Yksinhuoltajien lapsista jopa joka neljäs on köyhä, ja yksinhuoltajaperheiden osuus lisääntyy jatkuvasti. Perusta aikuisiän hyvinvoinnille luodaan lapsuudessa. Myöhemmät ongelmat kuten lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttautumattomuus ja toimeentulo-ongelmat kärjistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien lisääntyessä.


Suomessa on tilaston mukaan yli 700 000 ihmistä, jotka jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Meillä köyhyysraja on 1170 euron kuukausitulot, tämän alle jäävät etenkin alle 25-vuotiaat nuoret sekä yli 75-vuotiaat ikäihmiset. Hälyttävää tässä on se, että vuonna 1990 pienituloisia oli 395 000, nyt 700 000. Silti hyvinvoinnin väitetään kasvaneen. Jokin aika sitten eräänkin nykyisen ministerin suusta pääsi lipsahdus, mikä paljasti sen, että pienituloisuutta ei tunnisteta.

Taantuma ja työttömyys ovat myös nostaneet maksuhäiriöiden määrää. Suomen asiakastieto onkin arvioinut, että maksuhäiriöiden määrässä rikottaneen tänä syksynä 90-luvun laman jälkeinen ennätys.

Vaikka ajat ovat huonoja, ja etenkin pienituloisilla on eurot tiukilla, silti jälleen kerran hallituksen tekemät veronkorotukset ja säästöt kohdistuvat erityisesti pienituloisiin. Ajoneuvo- ja polttoaineveroa korotetaan, sähkö- ja muita energiaveroja korotetaan, asuntolainan korkovähennysoikeutta rajoitetaan edelleen siten, että vuonna 2015 enää 65 prosenttia korkomenoista on vähennyskelpoista, kun se oli vielä vuoteen 2011 saakka 100 prosenttia. Tämän lisäksi hallitus toteuttaa lapsilisän leikkauksen ja indeksikorotuksen, kotihoidontuen sekä matka- ja lääkekorvausten leikkauksen. Politiikka on valintoja, ja hallituksen arvomaailma on kyllä tullut tällä hallituskaudella selväksi.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe 23.9.2014 pidetyssä välikysymyskeskustelussa eriarvoistumisesta ja pienituloisten toimeentulosta.


 

Suomen EU-jäsenmaksuosuus kohoaa yli miljardiin

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä järkyttyi kuullessaan, että Suomen nettojäsenmaksu Euroopan unionille kohoaa kuluvana vuonna noin 1 150 miljoonaan euroon. Korotus on lähes 100 prosenttia vuoden 2013 nettomaksuosuuteen verrattuna, joka oli 604 miljoonaa euroa. Viime vuoden lukuihin pohjaten voidaan arvioida, että Suomen suhteellinen nettomaksuosuus on tänä vuonna todennäköisesti koko EU:n suurin, kun vielä vuosi sitten olimme sijalla 9. Muut suhteellisesti suuret nettomaksajat ovat onnistuneet neuvottelemaan itselleen jäsenmaksualennuksen, näiden joukossa ovat mm. Iso-Britannia ja Hollanti sekä Pohjoismaista Tanska ja Ruotsi. Suomen hallitus ei ole halunnut edes spekuloida jäsenmaksualennuksen hakemisella.

Ei ole ihme, että hallitus leikkaa lapsilisiä ja eläkeläisten etuuksia, korottaa välittömiä ja välillisiä veroja sekä käy jopa sairaiden kimppuun, jotta tällainen EU-jäsenmaksun rökälekorotus voidaan rahoittaa.

 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on ehdottanut, että hallitus avaa välittömästi neuvottelut Suomen EU-jäsenmaksuosuuden alentamiseksi. Huomionarvoista on se, että kaikki muut puolueet ovat tässä asiassa hallituksen linjalla, kun asiasta äänestettiin valtiovarainvaliokunnassa.

19.9.2014


Bioenergiatalous tarvitsee tukea

Itä-Suomella on luontaisia edellytyksiä uusiutuvan energian tuottamiseen, sillä metsävaltaiset maakuntamme kerryttävät puuenergiaa aktiivisesti metsätalouden ja metsäteollisuuden tuottamana. Itä-Suomen uusiutuvien energianlähteiden osuus kaikesta käytetystä energiasta oli vuonna 2012 62 prosenttia eli kaksi kertaa enemmän kuin missään muualla Suomessa. Tämä johtuu lähes pelkästään puun energiankäytöstä, jota Itä-Suomessa käytettiin noin puolet kokonaisenergiasta. Siinä missä Helsinki ja monet muut isot kaupungit lämpiävät kivihiilellä, Itä-Suomessa vuonna 2012 vain alle prosentti kokonaisenergiasta syntyi hiilestä.

Kävimmekin helmikuussa yhdessä maakunnan kansanedustajien kanssa Lieksassa kuulemassa kuopiolaisen biojalostamoyrityksen hankkeista ja niihin liittyvistä huolista. Yritys rakentaa tällä hetkellä Iisalmeen biojalostamoa, mutta sen tarkoitus olisi rakentaa myös Lieksaan ja Savonlinnaan tehtaat. Kaikki asianmukaiset luvat ovat kunnossa, mutta etenkin Lieksan hankkeen kohdalla on Finnveran rahoituksen kanssa ongelmia. Rahoitusongelma ei itsessään ole pelkästään tämän hankkeen ongelma, sillä Suomeen on rakenteilla ja suunnitteilla kymmeniä bioneste- ja biokaasujalostamoja, ja rakentamiseen tarvittaisiin valtiolta investointitukea. Ilman tukea biopolttoaineet eivät pärjää halvoille fossiilisille polttoaineille. Olisi erittäin tärkeää, että biojalostamohankkeiden toteutumista vauhditettaisiin, sillä muutoin Suomen uusiutuvan energian tavoitteet eivät etene. Lisäksi biojalostamohankkeilla on erinomaisia paikallisiin luonnonvaroihin perustuvia työllistäviä vaikutuksia. Itsekin uskon, että biopolttoaineet ovat tulevaisuudessa merkittävä taloudellinen moottori Suomelle. Tämän kaltaiset uudet hankkeet ovat elintärkeitä etenkin syrjäseutujen työllisyyden ja maakunnan elinvoimaisuuden kannalta, siksi olenkin jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, mitä suunnitelmia hallituksella on biotalouden vauhdittamiseksi, ja uusien biohankkeiden rahoitusongelmien ratkaisemiseksi.

 

Tienkäyttömaksuissa monia ongelmia

Olen saanut paljon huolestunutta palautetta liittyen kaavailtuun satelliittipaikannuksen perusteella verotettaviin tienkäyttömaksuihin. Täytyy muistaa, että lopullinen raportti julkaistaan vasta joulukuun puolessa välissä. Väliraporttien tietojen perusteella suunnitelmiin tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti, sillä moni kohta on vielä avoin. Perusajatus on oikein eli se, että kustannuksia siirrettäisiin auton hankinnasta auton käyttöön, jonka avulla saataisiin myös uusittua autokantaa. Mutta ongelmiakin on. Meillä tulee edelleenkin olemaan vanhempaa autokantaa, josta on jo autovero maksettu. Miten verotus hoidettaisiin vanhempien autojen osalta, sillä tuplaverotushan ei tule kyseeseen jo epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Haja-asutusalueen asukkaat tulisi myös ottaa huomioon, sillä kun toimivaa julkista liikennettä ei ole, oma auto on pakollinen jo senkin vuoksi, että palvelut tulevat tulevaisuudessa keskittymään entistä enemmän kuntakeskuksiin. Yksityisyydensuoja on myös yksi kynnyskysymyksistä. Kansalaisten on koettava, ettei heidän yksityisyyttään tai perusoikeuksiaan rajoiteta.

Vaihtoehtoja lienee olemassa muitakin auton käytön verotukselle, joista tällä hetkellä käytössä on polttoainevero. Todennäköisesti satelliittipaikannin tulee tulevaisuudessa olemaan uusissa autoissa pakollinen varuste, jonka avulla pystytään paikantamaan esim. onnettomuuksia. Verotus olisi tällöin vain yksi laitteen sivusovelluksista. Tiemaksuja selvittävän työryhmän vetäjä Jorma Ollila onkin myöntänyt, että jo olemassa olevissa paikannukseen perustuvissa järjestelmissä kalleinta on ollut järjestelmien rakentaminen aukottomiksi, ja tähän tulisikin erityisesti kiinnittää huomiota. Jos järjestelmän avulla määritetään autoilijoiden maksaman veron määrää, porsaanreikiä ei kerta kaikkiaan saa jäädä. Tämä nostaa luonnollisesti järjestelmän hintaa. Vaikka itse ajoneuvokohtainen gps-laite maksaisikin Ollilan sanojen mukaan ”joitakin kymppejä”, järjestelmän rakentamisen ja ylläpidon todelliset kustannukset jäävät todennäköisesti autoilijoiden maksettaviksi.

Työryhmän lopullinen raportti kustannusarvioineen julkaistaan joulukuussa, jonka jälkeen asia käsitellään asianomaisissa valiokunnissa.

22.10.2013


Liikenneinfra ei saisi olla poliittinen pelinappula

Joitakin viikkoja sitten Helsingin Sanomissa oli hyvä artikkeli siitä, kuinka Ruotsi hoitaa tiestönsäkin paremmin kuin Suomi. Alan toimijoiden mukaan liikenneverkkoa hoidetaan Ruotsissa pitkäjänteisesti, sillä siellä liikennehankkeet suunnitellaan pitkälle tulevaisuuteen, jopa 2020-luvulle saakka, ja ne myös toteutetaan, vaikka hallitus vaihtuisikin välissä. Suomessa liikennettä suunnitellaan korkeintaan hallituskauden ajaksi, jos sitäkään. Hallituksenkin pitäisi oppia ymmärtämään, että liikenneinfra ei ole pelkästään välttämätön kuluerä vaan kilpailukykytekijä. Pitkät ja luotettavat investointiohjelmat helpottaisivat kaivattuja yritysten investointeja, jos investointiaan pohtiva yritys tietäisi etukäteen onko jossakin kymmenen vuoden päästä kunnollinen tie vai ei. Tottahan nimittäin on, että yrityksiltä on tullut paljon palautetta erityisesti huonokuntoisesta alemmasta tieverkosta.

Lokakuun alussa voimaan tuleva painorajoitus tuo omat haasteensa tieverkolle, kun niin sanotut jättirekat alkavat liikennöidä. Valtava määrä siltoja joutuu remontoitaviksi, jotta ne kestäisivät 76-tonniset rekat, puhumattakaan alemman tieverkon kestävyydestä. Nyt, kun hallitus on hyväksynyt nämä uudet ajoneuvomitat ja -massat, tulisi tiestön ylläpitoon saada viimeistään lisää rahaa. Koko valtakunnan tarve pelkästään tiestön ylläpitoon on 100 miljoonaa euroa, ja toiset 100 miljoonaa euroa tarvittaisiin tiestön kehittämishankkeisiin.

Ammattiliikenteen kilpailukyky on kärsinyt paljon tämän hallituksen polttoaineveropolitiikasta. Suomalaisen kuljetusalan ja kilpailukyvyn kannalta olisi elintärkeää, että ammattiliikenteelle saataisiin pikaisesti luotua polttoaineveron palautusjärjestelmä. Nyt hallitus nostaa jo toistamiseen polttoaineveroa. Ammattiliikenteen lisäksi tämä käy etenkin myös syrjäseutujen asukkaiden kukkaroille. Kaikkialla kun ei ole toimivaa julkista liikennettä.

Kotihoidontuen ja vuorotteluvapaan kaltaisten uudistusten parissa näpertelyn sijaan suuntaisin katseet aidosti Suomen kilpailukyvyn parantamiseen ja yrittäjyyttä tukemalla työllisyyden lisäämiseen. Nyt jos koska olisi hyvä tilaisuus esimerkiksi kokeiluluontoisesti tukea yksinyrittäjiä ensimmäisen ulkopuolisen henkilön palkkaukseen. Suomi tarvitsee kipeästi elinvoimaisia ja kasvuhaluisia yrityksiä, joiden menestystarinoiden sivutuotteena syntyy työtä. Meillä on osaamista, mutta yritykset tarvitsevat etenkin alkutaipaleilla tukea, ja sitä heille pitäisi antaa.

Kirjoitus on Osmon 19.9.2013 pitämä puhe eduskunnassa liittyen hallituksen esitykseen valtion talousarvioon vuodelle 2014.

Kasvua työnantajamaksuja keventämällä

Eduskunnan istuntokausi on taas pyörähtänyt käyntiin, ja nyt on aika tarkastella hallituksen aikaansaannoksia budjetin osalta. Keskeisintä arvioinnissa on kuitenkin se, että vuonna 2011 sovittuun hallitusohjelmaan on tehty muutoksia tavoitteiden osalta, synkkä taloustilanne pääsi nimittäin pahemman kerran yllättämään hallituksen. Hallitusta voikin moittia liiasta positivismista hallituskautensa alkutaipaleilla.

Suomen bruttokansantuote on ollut uudestaan laskussa vuodesta 2011 alkaen. Viime vuonna BKT vaipui taas miinusmerkkiseksi, ja tämän vuoden loppupuolelle odotetaan pientä kasvua. Pääministeri Katainen on vakuutellut, että hallitus pitää kiinni tavoitteistaan eli velkasuhteen taittamisesta, alijäämän rajaamisesta yhteen prosenttiin BKT:sta ja työllisyystilanteen korjaamisesta. Kaikki nämä ovat elintärkeitä tavoitteita, mutta niiden toteutuksessa hallitus on epäonnistunut totaalisesti, ja siksi leikkuri viuhuu. Säästöjä pitää tehdä, sehän on selvä. Mutta miten? Se on olennaisinta.

Nyt hallituksen esittelemät säästötoimenpiteet kohdistuvat kotihoidontukeen, jolloin kotihoidontuki jaetaan puoliksi molemmille vanhemmille. Tässä kävellään nyt pahasti perheen oman päätäntävallan yli. Miten tämä toimii esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä tai perheissä, joissa toinen vanhemmista on yrittäjä? Palkansaajia hallitus rokottaa tiukentamalla mahdollisuutta vuorotteluvapaaseen, ja opiskelijoiden valmistumisaikoja yritetään nopeuttaa kiristämällä opintotuen ehtoja. Tukea saa tulevaisuudessa enintään puoli vuotta yli tutkinnon tavoiteajan. Kaikkien näiden tavoitteiden takana lienee hallituksen halu patistaa ihmisiä töihin. Seuraava kysymys: mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että ihmisille olisi töitä?

Pääministeri Katainen puhuu myös paljon työurien pidentämisestä. Jostain syystä hallituksella näyttää olevan jonkinlainen harhaluulo siitä, että työurat pitenevät automaattisesti eläkeiän alarajaa nostamalla. Suomessa on jo joustava 63-68 vuoden eläkeikä, siksi alarajan nostolla tuskin on vaikutusta työurien pituuteen ilman todellisia panostuksia työhyvinvointiin sekä aitoa halua työllistää nuoria ja yli 55-vuotiaita. Perussuomalaiset ovatkin ehdottaneet, että valtion on lisättävä työnantajien kannustimia palkata nuoria ja ikääntyneitä esimerkiksi työnantajan eläkemaksuja alentamalla alle 30-vuotiailta ja yli 55-vuotiailta. Tämän lisäksi edelleen ehdotamme, että melkein 250 000 suomalaisen mikroyrityksen työnantajamaksuja tulisi alentaa, jotta saataisiin luotua uusia työpaikkoja.

Työuria saadaan pidennettyä etenkin työllisyysastetta nostamalla, mutta myös ihmisten hyvinvoinnista huolehtimalla. En usko, että kotihoidontuen, vuorotteluvapaan ja opintotuen ehtojen kiristämiset ovat pakin terävimpiä työkaluja. Suuntaisin katseet etenkin Suomen kilpailukyvyn parantamiseen, kasvuyrittäjyyden ja työllisyyden tukemiseen sekä kuntapuolella omaishoidon ja päivähoidon kehittämiseen. Kansalaisia on turha ajaa liian ahtaalle hyvinvointipalveluista nipistämällä.

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 11.9.2013


Työllisyys vaatii panostuksia

Suomen Pankki heikensi eilen Suomen suhdanne-ennustetta huomattavasti. Tilastot osoittavat, että kuluva vuosi on Suomen taloudessa ennakoitua kehnompi. Yksityinen kulutuskaan ei pidä enää yllä kasvua. Tänä vuonna yksityinen kulutus supistuu, koska kotitalouksien ostovoima heikkenee inflaation ja työttömyyden takia. Työttömyysaste kohoaa tänä vuonna 8,5 prosenttiin viime vuoden 7,7 prosentista, eikä pienene merkittävästi vuoteen 2015 mennessä. Muita Pohjoismaita alhaisempi työllisyysasteemme johtuu ennen kaikkea yli 55-vuotiaiden heikosta työllisyydestä. Tämän korjaamiseksi Perussuomalaiset ehdottavat eläkemaksujen porrastusta ikäluokkien mukaan, yli 55-vuotiaalle alanvaihtajalle automaattista palkkatukea sekä työkyvyttömyyseläkejärjestelmän muuttamista siten, että valtio kompensoisi yli 55-vuotiaan työttömän palkanneelle yritykselle tämän mahdollisen työkyvyttömyyden aiheuttaman vakuutusmaksujen nousun. Haluamme taata sen, että työkyvyttömyyseläkkeellä olevan olisi aina taloudellisesti kannattavampaa tehdä osa-aikatyötä.

Koska Suomen talous on viime vuosina nojannut melkein kokonaan yksityiseen kulutukseen, hallitus on niin sanotusti ampunut omaan nilkkaansa veropolitiikallaan. Hallitus on nostanut ruoan-, sähkön-, ja polttoaineen arvonlisäveroja ja heikentänyt näin erityisesti pienituloisten ja lapsiperheiden asemaa entisestään. Tämän lisäksi hallitus päätti kehyspäätöksessään jäädyttää lapsilisien indeksikorotukset sekä leikata lisää kuntien valtionosuuksia. Hallituskauden aikana kunnat menettävät yli 3,8 miljardia euroa peruspalvelujen turvaamiseksi tarkoitettuja rahoja, ja täytyy nyt vielä muistuttaa, että kuntien palveluitahan tarvitsevat eniten vähäosaiset, lapset, nuoret ja vanhukset.

Työllisyyttä Perussuomalaiset haluavat tukea erityisesti pk-yritysten kautta. Tukisimme pk-yritysten kasvua ja työllistämismahdollisuuksia nostamalla arvonlisäveron alaisen toiminnan alarajaa nykyisestä 8500 eurosta 20 000 euroon, toteuttamalla työllistävien pk-yritysten Viron-mallin mukaisen yritysverotuksen sekä nostamalla kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisen työkorvauksen määrää nykyisestä 45 prosentista takaisin 60 prosenttiin. Säilyttäisimme myös kilometrikorvaukset vuoden 2012 tasolla.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ke 13.6.2013 pidetyssä valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle valtiontalouden kehyksistä vuosille 2014-2017. 


Verotuksen tuettava elintarviketurvallisuutta

Suomen huippuluokkainen elintarviketurvallisuus on pitkäjänteisen ja laaja-alaisen työn tulos, johon ovat osallisia muun muassa elintarvikeketjun toimijat, viranomaiset sekä tutkijat.  Suomalaisen elintarvikeketjun läpi menevä laatuajattelu, jossa elintarviketurvallisuus on korkealla koko elintarvikeketjun osalta, on yksi suomalaisen elintarviketuotannon vahvuuksista. Elintarviketurvallisuuden ylläpito kuitenkin maksaa. Suomessa on perinteisesti ajateltu, että korkean elintarviketurvallisuuden ylläpito on selvästi halvempaa kuin ihmisten sairastumisesta ja suomalaisen elintarvikeketjun kilpailuedun menettämisestä aiheutuvien kustannusten maksaminen. Suomi on esimerkiksi yksi harvoista maailman maista, missä vaikkapa raa’an kananmunan syöminen ei ole terveysriski tai, että suomalaisessa siipikarjassa ei esiinny salmonellaa verrattuna moniin muihin Euroopan maihin. Toisin kuin Keski-Euroopassa, Suomessa ei käytetä antibiootteja tuotantoeläinten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Suomessa antibioottien käyttö tuotantoeläimiin on vähäistä ja niitä käytetään vain sairauksien hoitoon.

Suomessa elintarvikeala nähdään kasvualana. Kasvua on saatavissa yritysten kansainvälistymisen, viennin kasvun sekä kotimarkkinoiden menestymisen kautta. Elintarviketurvallisuus on tärkeä elementti elintarvikeketjun menestymisessä, sillä se vahvistaa kuluttajien luottamusta ja on markkinoilla menestymisen edellytys. Ruoka on siis globaalia liiketoimintaa. Elintarvikkeet, raaka-aineet ja eläimet liikkuvat maasta ja maanosasta toiseen. Kansainvälisen kaupan vapautuminen on tuonut, ja tuo, uusia haasteita elintarviketurvallisuuden varmistamiseen. Suomalaisten syömän ruoan alkuperä on vielä suureksi osaksi Suomessa, mutta tulee koko ajan kansainvälistymään. Valitettavaa kuitenkin on, kuten tämän kevään hevosenlihakohusta huomattiin, ruokaan liittyvien petoksien ja väärennösten määrä kasvaa.

Ennusteiden mukaan vuonna 2030 Suomessa on puolet vähemmän elintarviketuottajia kuin vuonna 2011. Vuonna 2011 Suomessa oli reilu 61 000 tilaa ja vuonna 2030 tiloja tulee olemaan enää noin 35 000. Tämä tarkoittaa siis sitä, että yhä pienempi tilajoukko tuottaa ruokaa yhä suuremmalle määrälle kansalaisia, jolloin elintarviketurvallisuusriskienkin hallinnan merkitys kasvaa. Perusmaatalous teknistyy, ja tilakoon kasvu johtaa yhtiömäisempään yrittämiseen. Näidenkin tulevaisuuksien haasteiden vuoksi politiikassa tulee ottaa huomioon se, että suomalainen maa- ja elintarviketalous on riippuvainen ulkomaisista tuotantopanoksista, kuten polttoaineista, kemikaaleista, lannoitteista, valkuaisrehuista ja työvoimasta. Meidän pitää siis olla myös verotuksen kautta tukemassa suomalaista maa- ja elintarviketaloutta. Kustannuspaineet alkutuotannossa ja elintarviketeollisuudessa eivät saa vaarantaa vuosikymmenten aikana ansaittua laadukasta elintarviketurvallisuustasoamme!

Suomalaiset ovat erittäin kiinnostuneita syömänsä ruoan alkuperästä, ja hyvä niin. Näkisinkin mielellään elintarvikekaupoissa enemmän luomu- ja lähiruokaa sekä pientuottajien tuottamia elintarvikkeita. Se ei kuitenkaan riitä, että lähi- ja luomuruoka on nyt muodissa, vaan se pitäisi myös saada tuottajille kannattavaksi toiminnaksi.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe to 23.5.2013 pidetyssä valtioneuvoston selonteossa Suomen elintarviketurvallisuudesta.


Turvetuotantoa on tuettava

Kun sähköstä ja yleensä energiasta on tullut tänä päivänä välttämättömyyshyödyke, on perusteltua, että energiayhtiöt ja vesilaitokset olisivat mahdollisuuksien mukaan kunnan määräämisvallassa sekä kuntalaisten omistuksessa. Kuntalaisen pitkän tähtäimen etu nimittäin on, että energiayhtiökin toimii heidän etuansa silmälläpitäen. Myös sähkön jakeluvarmuuteen tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Tämä on maamme huoltovarmuuden kannalta kannatettavaa sekä vahvistavaa toimintaa. Muutoinkin sähkön ja yleensä energian merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan.

Jo tästäkin syystä on kaikkien suomalaisten syytä pitää kiinni omistamistaan energiayhtiöistä. Tänä päivänä bioenergiasta sekä muutoinkin uusiutuvista energialähteistä puhutaan yhä enemmän ja enemmän. Tämän näen positiivisena kehityksenä maassamme. Esimerkiksi Pohjois-Karjala on ollut uusiutuvien energialähteiden käytössä edelläkävijä sekä kansallisesti että kansainvälisesti tarkasteltuna. Kaikkiaan uusiutuvan energian osuus Pohjois-Karjalan energian kokonaiskulutuksessa on reilut 60 prosenttia, mikä on noin puolet enemmän muuhun Suomeen verrattuna. Pohjois-Karjalassa on ollut oma bioenergiastrategia jo vuodesta 1991 alkaen, ja se on auttanut luomaan alueelle jopa 5000 henkilötyövuotta. Tietenkin tätä edesauttavat Pohjois-Karjalan hyvät metsävarat ja korkealaatuinen metsä- ja teknologiaosaaminen.

Uusiutuvista energialähteistä puhuttaessa ei voida sivuuttaa myöskään kotimaisten polttoaineiden käytön merkityksen lisäystä. Alan tutkimukseen ja tuotantoon tuleekin osoittaa tarvittavat resurssit. Puusta ja turpeesta tuotettu nestemäinen polttoaineen valmistus tulee varmasti jatkossa korostumaan entisestään. Kotimainen energiatuotanto tarjoaa helpostikin useita tuhansia ellei toistakymmentätuhatta pysyvää työpaikkaa. Kansantaloudellisesti tällä on myös suuri merkitys. Kaikkia lupakäytänteitä on nopeutettava, ne eivät saa olla kehityksen jarruna. On myös tärkeää, etteivät työpaikat ja raha valuisi ulkomaille vaan pysyisi kotimaassa.

Puhuttaessa turpeesta kokonaisalana sekä omana politiikanlohkona – kuten kuuluu – on pakko todeta, että turvepolitiikka on enemmän tai vähemmän maassamme epäonnistunutta. Alaan tulisi kiinnittää enemmän huomiota kuin mitä nyt tehdään. Turve on Suomen energiahuoltovarmuuden kannalta keskeinen tekijä, joten sen saatavuus tulisi turvata. Turve on lisäksi tärkeä polttoaine monissa kunnallisissa energialaitoksissa sekä teollisuudessa yleensäkin yhdessä puun kanssa. On syytä myös muistaa, että turpeen säilöntäkestävyys on korkeaa luokkaa. Itse asiassa, se on kantojen ohella ainoa kotimainen polttoaine, joka kestää helpostikin useammankin vuoden varastointia. Viime aikoina ongelmana on ollutkin jossain määrin se tosiseikka, että turvetta ei ole ollut riittävästi varastoissa. Toki tähän on osa syynsä myös sateisilla kesillä, jolloin tavaraa ei ole saatu nostettua varastoon riittävästi.

Turpeen saatavuus on kuitenkin ollut heikkoa jo useamman vuoden ajan. Samaten sen hinta on ollut nousussa. Kun turpeen hinta on ollut nousussa, eräät energiayhtiöt ovat korvanneet turpeen kivihiilellä. Toisaalta, yksi varsin painava syy on se, että turvesoiden lupaprosesseissa kuluu liikaa aikaa. Luvitus on yksinkertaisesti liian hidasta. Onkin mahdollista, että pitkällä aikavälillä turpeen hinta nousee entisestään, jos turvesoita ei saada lisää käyttöön.

Nyt turvesoiden lupasumasta ja kotimaisen puuenergian tuen heikentymisestä johtuen turvepula on johtanut siihen, että Pori, Pietarsaari, Jyväskylä, Kuopio, Kajaani ja Oulu ovat jo joutuneet joko turvautumaan tai varautumaan kivihiilen polttamiseen. Kyseessä on merkittävä rakenteisiin asti ulottuva muutos, jonka kehitys uhkaa reilua 1200 työpaikkaa Suomessa. Tuontienergia uhkaa vallata yhä enemmän jalansijaa turpeen korvaajana. Mikäli ensi kesän turvetuotanto epäonnistuu, seuraavalla lämmityskaudella ei ole enää yhtä suurta puuvarastoa turvevajeen korvaamiseen. Kivihiili-investoinnit johtavat energian hinnan nousuun sekä energiaomavaraisuuden ja vaihtotaseen heikentymiseen puhumattakaan kotimaisten työpaikkojen menetyksestä. Pöyryn tekemän tutkimuksen mukaan kivihiilen lisäkäyttö uhkaa nostaa kuluttajan kaukolämmön hintaa noin 15 prosenttia jo tänä vuonna turvetta käyttävissä kaupungeissa. Pellervon taloustutkimuksen mukaan Suomeen syntyisi 4100 työpaikkaa, mikäli energiaturpeen tuotanto pidettäisiin nykytasolla ja kasvava metsähakkeen osuus suunnattaisiin korvaamaan fossiilista tuontienergiaa.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ke 3.4. pidetyssä keskustelussa valtioneuvoston selonteosta kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta.



Asuntopula seurausta virheellisestä talous- ja aluepolitiikasta


Asuntopolitiikan ongelmat kärjistyvät nimenomaan Helsingissä. Helsinki pullistelee ja natisee liitoksistaan väestön paljouttaan. Täällä on kyllä työpaikkoja, mutta tänne muuttaminen on hankalaa ensinnäkin siksi, että täällä ei ole asuntoja, ja toisekseen siksi, että asunnot ovat niin kalliita. Niin kauan kun asunnoista pula, niin kauan myös hinnat pysyvät ylhäällä. Asuminen ylipäätään pääkaupunkiseudulla on jopa tuplasti kalliimpaa kuin muualla Suomessa. Samankaltaisia ongelmia on havaittavissa kasvukeskuksissa muuallakin Suomessa. Väestö pakkautuu isoihin kaupunkeihin, joissa asuntojen tarve lisääntyy suhteellisen nopeaa vauhtia.  

Ennusteiden mukaan Helsingin seudulle muuttaa vuoteen 2050 mennessä 100 000 – 250 000 uutta ihmistä. Viime vuonna muuttaneita oli 18 000. Näin ollen tänne tulee rakentaa vuosittain 15 000 – 20 000 uutta asuntoa, kymmenien vuosien ajan. Mikäli uutta asuntorakentamista ei saada pikimmiten käyntiin, meille syntyy pääkaupunkiseudulle todellinen asuntokupla, ja hinnat karkaavat totaalisesti käsistä. Nyt olisi taloudellisesti erittäin hyvä aika rakentaa. Tarvetta asunnoille on, korot ovat matalalla, ja vapaata työvoimaa on. Meillä on tälläkin hetkellä 26 000 työtöntä rakennustyöläistä.

Kai sitä voisi hallitukselle sanoa, että niin makaa kuin petaa. Teidän istuttama keskittämisen siemen itää pääkaupunkiseudulla kuin kytevä pommi. Vuosikymmenten saatossa se tulee vielä räjähtämään käsiin, jos ette nyt pikaisesti ota itseänne niskasta kiinni, ja yksinkertaisesti ala rakennuttamaan lisää uusia asuntoja. Työ- ja koulutuspaikkojen vieminen maakunnista johtaa automaattisesti siihen, että ihmiset muuttavat töiden ja opiskelujen perässä sinne missä niitä on tarjolla. Kataisen hallituksen päätökset esimerkiksi valtion työpaikkojen sijoittamisessa puhuu karua kieltään. Maakunnilta viedään surutta satoja työpaikkoja nenän edestä, ja sijoitetaan tänne kehä III:n sisäpuolelle. Hallitus voi sitten ihan rauhassa syyttää itseään autossa aamuruuhkassa istuessaan. Tämä suuruusideologian ihannoiminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin luulitte, sillä isoillakin kaupungeilla on ongelmia. Isoja ongelmia.

Hallitus voisi nyt lopettaa asuntopolitiikasta riitelemisen ja yksinkertaisesti patistaa kuntia kaavoittamaan tyhjiä tonttejaan, ja pakottamaan niiden käyttöönottoa. Valtion tulisi myös osallistua asuntorakentamisen rahoitukseen tukirahojen muodossa. Asuntopula on seurausta nykyisen ja edellisten hallitusten virheellisestä talous- ja aluepolitiikasta, kun ei olla osattu ajatella kauaskantoisesti mitä siitä seuraa, kun työpaikkoja keskitetään vain pääkaupunkiseudulle.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ke 20.3.2013 pidetyssä välikysymyskeskustelussa koskien kohtuuhintaisen asumisen turvaamista


Metsätalous odottaa hallitukselta toimenpiteitä

Pääministeri Kataisen lempilausahdukset kasvun ja työpaikkojen perään kaikuvat kuin huuto metsässä. Kukaan ei kuitenkaan vastaa. Syy löytyy hallituksen nurinkurisesta politiikasta. Hallituksen tulisi itse tehdä kasvua ja työllisyyttä tukevia päätöksiä, eikä sysätä vastuuta ja päätöksentekoa muille osapuolille.

Hankalaa taloudellista tilannettamme tulisi lähteä purkamaan kannustimien kautta, ei pelkillä veronkiristyksillä. Tälläkin hetkellä SAK esittää 200 miljoonan euron vuosittaista kiinteistöveroa maa- ja metsätalousmaahamme. Tämä kiristäisi veroja kolmanneksella metsätalouden osalta, ja tekisi liiketoiminnasta erityisen hankalaa etenkin niillä alueilla, missä puukauppa jo nyt on vaikeaa.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola otti erinomaisesti kantaa metsätalouden ongelmiin Maaseudun Tulevaisuudessa 20.2.2013. Metsäsektori tuottaa lähes 30 prosenttia Suomen nettovientituloista, mutta suurena ongelmana edessä siintää se, että metsien kasvusta hyödynnetään enää vain puolet. Jalostuskapasiteetin supistuminen johtuu muun muassa metsätilojen pirstoutumisesta, metsänomistajien ikääntymisestä sekä puun kysynnän vähentymisestä. MTK:n ehdotus yrittäjämäisestä metsätaloudesta Ruotsin mallin mukaisesti kuulostaa erinomaiselta keinolta hyödyntää paremmin metsämme ja samalla saada aikaiseksi kasvua ja työpaikkoja.

Ruotsalaisella metsätaloudella on tiettyjä erityisverosäädöksiä. Siellä metsätalousyrittäjät eivät maksa perintö- ja lahjaveroja eivätkä kiinteistöveroja. MTK ehdottaakin, että kannustimena tilakoon kasvattamiseen tulisi olla mahdollisuus tehdä täysi metsävähennys uuden tilan hankintahinnasta. Koska metsätilojen kasvua rajoittaa myytävien tilojen puute, tehokkain ratkaisu tarjonnan lisäämiseen olisi määräaikainen metsätilojen myynnin luovutusvoittoveron huojennus. Tämä kannustaisi luopumaan metsänomistajuudesta silloin, kun kiinnostus tai ammattitaito ei riitä omaisuuden hyödyntämiseen.

Metsätilojen sukupolvenvaihdosten verohuojennus olisi tehokkain keino omistajien ikääntymisen ja tilojen pirstoutumisen pysäyttämiseksi. Maataloudessa vastaava järjestelmä toimii hyvin, mutta metsäyrittäjältä tämä mahdollisuus puuttuu. Toisin kuin uudet lisärasitteet, yrittäjyys saisi aikaan tasaisemmat puumarkkinat ja kannattavamman elinkeinon. Tästä hyötyisivät niin metsänomistajat ja yritykset kuin koko yhteiskuntamme.

Metsäyrittäjyyteen kannustaminen ja tukeminen olisi erittäin tervetullut kimmoke koko Suomelle, mutta erityisesti myös Pohjois-Karjalalle. Korkea työttömyytemme ei laske itsestään, ja koska meillä täällä jo on metsää, ja erittäin vahvaa metsätalouden osaamista, edellytykset alan kehittämiselle olisivat loistavat. Vielä, kun hallitus ymmärtäisi, että Metsähallituksen pääkonttori kuuluisi sijoittaa Pohjois-Karjalaan.

Tulen jättämään tästä aiheesta kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Katsotaan ovatko he oikeasti valmiita tukemaan kasvua ja yrittäjyyttä yhtä paljon kuin siitä puhuvat.

Kirjoitus on Osmon kolumnikirjoitus Sanomalehti Karjalaisessa 7.3.2013



Osmon jättämiä kirjallisia kysymyksiä

Osmo on tänään jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen koskien Itä-Suomen junaliikenteen kehittämistä. Tällä hetkellä Itä-Suomesta ei ole yhtenäistä ja suoraa junayhteyttä Pohjois-Suomeen. Itä-Suomesta pohjoiseen junalla matkustavat joutuvat kiertämään etelästä Pieksämäen kautta tai hyppäämään välillä bussin kyytiin Nurmeksessa. Olisi ympäristösyistä ja perustuslaillisestikin ihmisten tasapuolisen kohtelun kannalta suositeltavaa, mikäli Nurmes-Kontiomäki välille saataisiin muodostettua henkilöjunayhteys. Näin saataisiin kahden ison yliopistokaupungin, Joensuun ja Oulun välille suora junayhteys. Matkailun kannalta katsottuna niin suomalaiset kuin venäläisetkin voisivat jatkaa kätevästi matkaansa junalla pohjoisen lomakohteisiin, mikäli Joensuun ja Petroskoin välille saataisiin toimiva junayhteys.

 

”Nurmes-Kontiomäki välisen rataosuuden henkilöjunaliikenne lopetettiin aikoinaan huonokuntoisen radan ja sopivan junakaluston puutteen vuoksi. Rata on jo aikoja sitten korjattu, ja samanlainen kiskobussi, joka liikennöi välillä Joensuu-Nurmes, voisi jatkaa matkaansa edelleen Kontiomäkeen ja pohjoiseen päin”, Kokko kirjoittaa kirjallisessa kysymyksessään.

 

”Myös liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) painottaa liikennepoliittisessa selonteossa rataliikenteen kehittämistä. Mielestäni rataverkkoa tulee kehittää muuallakin kuin Etelä-Suomessa. Yhtenäisen rataosuuden saaminen Itä-Suomesta pohjoiseen päin vauhdittaisi joukkoliikenteen sujuvuutta, mutta myös turismia ja elinkeinoelämää, varsinkin, jos Joensuu-Petroskoi välinen junayhteys toteutuu”, Kokko kuvailee kirjallisen kysymyksen taustoja.

Kaikki Osmon tekemät kirjalliset kysymykset löytyvät seuraavasta linkistä:eduskunnan sivu


Sosiaali- ja terveysuudistuksesta


Suomen väestö vanhenee ja tarvitsee entistä enemmän hoitoa. Samaan aikaan peruspalvelut ovat heikentyneet, ja väestön terveyserot ovat kasvaneet. Palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee kunnittain, ja tämä tarkoittaa sitä, että tasa-arvo ei toteudu. Kunnat kilpailevatkin nyt työvoimasta. Palvelujen rahoitusvaikeudet vain kasvavat, kun väestö ikääntyy ja työikäisten määrä vähenee.

Erikoissairaanhoito toimii tällä hetkellä kohtuullisesti. Sairaalat ovat tehokkaita ja hoito korkeatasoista. Suurin ongelma onkin perusterveydenhuollossa ja hoitoon pääsyssä. Perusterveydenhuollon järjestelmä suosii rikkaita ja sortaa köyhiä. Hyvätuloiset käyttävät suurelta osin työterveyshuoltoa ja yksityislääkäreitä, siinä missä köyhät ja työttömät kärsivät julkisten terveyspalveluiden ongelmista. Esimerkiksi hammaslääkäreitä on tänä päivänä vähemmän kuin 25 vuoteen. Erityisen ongelmallinen tilanne on Pohjois-Karjalassa, jossa on vähiten hammaslääkäreitä suhteessa väestöön, eli yksi lääkäri 1660 asukasta kohden. Koko maassa suhde on yksi lääkäri 1190 asukasta kohden.

Lääkäripula on ongelma niin pienissä kuin isoissakin kunnissa. Espoo on hyvä esimerkki vakavasta lääkäripulasta kärsivästä kunnasta. Jos Espoon terveyskeskuksiin ei riitä lääkäreitä, vaikka kyse on pääkaupunkiseudusta ja kunnan väestöpohja on suuri, kuinka voidaan olettaa, että terveyskeskuslääkäreitä riittää syrjäseuduillekaan? Kuntakoko ei lääkäripulaa ratkaise! Julkisten terveyspalveluiden tarjoajien tulisi kehittää toimintaansa myös siinä määrin, että he saisivat palkattua tarpeeksi motivoitunutta henkilökuntaa, ja, että työntekijöiden vaihtuvuutta ja keikkatyöläisyyttä saataisiin hillittyä. Tämä on eritoten kuntalaisten etu.

Palveluiden ulkoistamisessa on omat ongelmansa. Ulkoistamisen jälkeen yrityksen on helppo nostaa hintoja, mikäli kilpailua ei ole. Tämä on uhkana etenkin pienemmillä paikkakunnilla, ja vakava uhka terveyspalveluiden kallistumiselle. Yksityistäminen ei siis välttämättä ole veronmaksajien etu. Sosiaali- ja terveyssektori ei ole oikea paikka tehdä bisnestä! Kunnallinen itsehallinto ja ratkaisuvalta on keskeistä säilyttää vastaisuudessakin, muutoin on riskinä, että elinkeinopolitiikka syrjäyttää hyvinvointipolitiikan.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe eduskunnassa ke 24.10.2012 käydyssä välikysymyskeskustelussa sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta.


Perussuomalaiset saivat kiitosta varjobudjetistaan


Eilen keskiviikkona 17.10.2012 käydyssä Perussuomalaisten varjobudjettikeskustelussa Perussuomalaiset saivat kiitosta hyvin ja huolella tehdystä varjobudjetistaan muilta edustajakollegoiltaan sekä hallitukselta. Alla on eilen pitämäni puhe.

"Dieselautojen käyttövoimavero, eli dieselvero tulisi poistaa välittömästi. Veron tarkoituksena oli alun perin tasata dieselautoilijoiden edullisemman polttoaineen verotuksesta saamaa etua. Tätä etua ei tällä hetkellä enää ole, kun diesel maksaa melkein saman verran kuin bensiinikin. Dieselveron poisto olisi käden ojennus eritoten nousevien kustannusten kanssa kamppailevalle kuljetusalalle. Perussuomalaiset tukevat myös polttoaineveron palautusjärjestelmän käyttöönottoa kuljetuskustannusten kohtuullisena pysymiseksi ja elinkeinoelämän kilpailukyvyn säilyttämisen vuoksi.

Milloin tämän maan hallitus vihdoinkin ottaa tosissaan rapautuvan tieverkkomme? Teitä pitäisi alkaa kunnostamaan nyt, sillä kohta se on liian myöhäistä – ja kallista. Huonokuntoinen tieverkkomme hidastaa matkantekoa ja aiheuttaa näin ollen lisää polttoainekuluja sekä vaarantaa liikenneturvallisuutta kolarien ja autorikkojen muodossa. Esitämmekin lisäyksenä 100 miljoonaa euroa perusväylänpitoon ja 5 miljoonaa euroa yksityisteiden rakentamiseen ja kunnossapitoon.

Tähän samaan yhteyteen on hyvä mainita liikkuvan poliisin tärkeydestä. Harmaan talouden ongelmiin puuttuminen nopeasti ja tehokkaasti ei ole mahdollista hallituksen talousarvioesityksessä ehdotetuin resurssein. Liikkuvan poliisin rooli harmaan talouden torjunnassa on merkittävä. Esitämmekin lisäyksenä 25 miljoonaa euroa poliisin toimintamenoihin muun muassa harmaan talouden valvonnan, liikkuvan poliisin säilyttämisen vuoksi ja poliisin yleisen saavutettavuuden ja näkyvyyden vuoksi.

Perussuomalaiset myös peräänkuuluttavat maakuntien lentoliikenteen puolesta, mikä on turvatta tulevaisuudessakin. Jo pelkkä reittiliikenteen olemassaolo edistää yrittäjyyttä sekä maakunnan elinvoimaisuutta ja kilpailukykyisyyttä. Suomi on pieni maa lentoetäisyyksissä mitaten, mutta pitkä maa autolla ajaen.

Kilometrikorvausten supistamiseen taas ei ole mitään järjellisiä perusteita. Kilometrikorvaus perustuu tarkkoihin laskelmiin muun muassa polttoaineen kulutuksesta, vakuutuksista, rengaskuluista, huolloista, auton arvon alenemisesta ja veroista. Hallituksen törkeän veropolitiikan vuoksi kaikki autoilun kustannukset ovat nousussa. Polttoaineveronkorotuksen, autoveronkorotuksen ja ensi vuonna tulevan arvonlisäveronkorotuksen vuoksi autoilijoiden kulut kasvavat kohtuuttomasti. Mitä hallituksella on niin paljon autoilijoita vastaan, että heitä pitää rangaista jokaisella osa-alueella? Ja mitä te arvoisa hallitus tästä saatte? Roposia!

Hallituksen näennäinen ja kimpoileva politiikka näkyy yrittäjyyden mukamas tukemisen lisäksi myös esimerkiksi oppisopimuskoulutuksessa. Hallitus puhuu työllisyyden, ja nuorisotakuun puolesta, mutta vähentää itse oppisopimuskoulutukseen varattuja määrärahoja 26 miljoonalla eurolla. Tänä päivänä, kun joka viikko uutisoidaan massairtisanomisista, kaikki väylät tulisi pitää auki kansalaisille itsensä työllistämiseen.

Varjobudjettiimme sisältyvä kasvupaketti on erityisesti pk-yrityksille suunnattu 250 miljoonan euron verokannustin, joka edistää niiden kasvua ja työllistämistä. Ehdotamme myös, että koska vuoden 2013 talouskasvu lepää lähinnä kotimaisen kysynnän varassa, pieni- ja keskituloisille tehtäisiin ansiotuloverotuksen inflaatiotarkistukset, jotka hallitus jättää tekemättä. Näin ollen totean: Perussuomalaisten varjobudjetti on hallituksen budjettia paljon oikeudenmukaisempi sekä Suomen talouskasvua ja työllisyyttä vauhdittavampi."

Hallituksen liikennepolitiikalle on vaihtoehto

Valtioneuvoston selonteolla on hyvä tarkoitus. Siihen sen hyvät puolet loppuvat, sillä yhteiskunnallemme sen linjaukset ovat kuolinisku.

Hallitus ei tiedosta liikenneyhteyksien merkitystä teollisuudellemme ja haja-asutusalueille. Liikenneverkosto luo vankan pohjan hyvinvoinnille koko maassa. Siksi Perussuomalaiset pitävät hyvin valitettavana, että hallitusohjelman linjausta jo aloitettujen liikennehankkeiden loppuun viemisestä ei aiota kehyspäätösten myötä käytännössä toteuttaa. Lisäksi on valitettavaa, että hallituksen suunnittelemat investoinnit painottuvat liikaa raideliikenteeseen, kun otetaan huomioon raideliikenteen osuus kokonaisliikenteestä.

Vastuunkantoa peräänkuuluttava Kataisen hallitus käytännössä sysää alempiasteisen tieverkon kunnossapidon lisärahoituksen seuraavalle hallitukselle vuoteen 2016. Perussuomalaisten mielestä lisärahaa tiestön kunnossapitoon on saatava heti. Ei ole oikein, että tulevaisuuden päättäjät joutuvat kantamaan taloudellisen vastuun Kataisen hallituksen toimista. Liikenneverkostossamme on sentään kyse kansallisomaisuudestamme!

Tiestön kunto ja olosuhteet ovat liikenneturvallisuuskysymys vauvasta vaariin. Katsomme, että nopeusrajoitusten automaattinen muuttaminen sään ja tien kunnon mukaan on tehokas keino pyrkiessämme parantamaan tieliikenteen turvallisuutta. Mielestämme valtion tulee aloittaa nopeusrajoitusjärjestelmän uudistus kohti automaattista järjestelmää.

Jotta liikennepolitiikka olisi selonteon otsikon mukaisesti vastuullisella tavalla kilpailukykyä ja hyvinvointia edistävää, on tärkeää, että päätökset tehdään parlamentaarisesti. Opposition on saatava olla tasaveroisesti mukana päättämässä kansallisomaisuuttamme koskevista asioista.

Kilpailukyvyn puolesta on toimittava määrätietoisesti

Suomen kilpailukykyä heikentää maantieteellinen sijaintimme. Kuljetuskustannusten osuus kustannuksista on meillä tärkeimpiä kilpailijamaita suurempi pitkien etäisyyksien takia. Yksi vastuullisen liikennepolitiikan tärkeimmistä lähtökohdista on huolehtia siitä, että esimerkiksi kuljetuskustannusten kasvamisesta ja EU:n rikkidirektiivistä aiheutuvat kielteiset vaikutukset kilpailukykyymme ovat mahdollisimman vähäiset.

Ulkomainen halpatyövoima ja kalusto ovat raskaassa liikenteessä nykyisin arkipäivää. Valitettavasti tästä on seurauksena kotimaisten kuljetusyrittäjien konkursseja ja kotimaisen huoltovarmuuden heikkenemistä. Mielestämme yhtenä vaihtoehtona asiantilan korjaamiseksi tulisi selvittää niin sanotun vinjettimaksun hyötyjä ja haittoja. Maksu pitää kilpailulainsäädännön vuoksi kohdistaa koti- ja ulkomaisiin toimijoihin, mutta kotimaiselle liikenteelle vinjettimaksu hyvitettäisiin esimerkiksi pysyväisluonteisella alennuksella tai veronpalautuksella. Hallituspuolueiden edustajat ovat käytäväpuheissaan ilmoittaneet kannattavansa tämäntyyppisiä toimia, käytännössä asia on toinen.

Kilometrikorvausten väheneminen ei saa haitata liiaksi työllisyyttä tai niiden ihmisten työtä, jotka välttämättä tarvitsevat autoa omassa työssään. Hallituksen toimet tässä lyövät pahasti autoilijoiden korville.

Koska Suomen tuonti ja vienti ovat erittäin riippuvaisia meriliikenteen toiminnasta, meidän on pidettävä ne kotimaisten varustamoiden käsissä kaikissa olosuhteissa. Jäämeren lisääntyvä liikenne ja kilpailu paitsi Aasiaan suuntautuvassa viennissä, myös alueelta saatavien raaka-aineiden jatkojalostuksessa ja kauttaviennissä on jo todellisuutta. Suomen talouden kannalta olisi suotavaa olla osa tätä kehitystä.

Harmaan talouden torjunnan kannalta on tärkeää varmistaa viranomaisresurssien riittävyys. Ilman riittäviä resursseja tuloksena on käytännössä kilpailun vääristyminen - hallituksen siunauksella.

Tietoliikenne on kansalaisen perusoikeus

Tietoliikenne on oleellinen osa yhteiskuntaamme. Katsomme, että jokaisella suomalaisella on oltava halutessaan pääsy internetiin. Erityisen merkityksellinen tämä asia on haja-asutusalueilla. Kansalaisille aiheutuvien kustannusten rajoittaminen on valtion velvollisuus tilanteessa, jossa palveluja siirretään saataville ainoastaan verkosta. Käytännössä tarkoitamme verkkoyhteyksien tuetun rakentamisen olevan se velvollisuus. Emme voi tietää, minkä kodin autotallista saamme uuden kansallisen menestystuotteemme. Nyt näistä edellytyksistä ei huolehdita riittävästi.

Lopuksi esitän, että eduskunta hyväksyy liikennevaliokunnan mietinnön vastalauseessa numero kaksi esitetyt muutosehdotukset.

Kirjoitus on Osmon pitämä Perussuomalaisten eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuoro ti 19.6.2012 liittyen valtioneuvoston liikennepoliittiseen selontekoon vuodelle 2012.


Hallitus säästää väärästä kohtaa


Suomen talouskehitystä on tällä hetkellä niin vaikea ennalta-arvioida, joten hallituksen nykyisiin ennusteisiin perustuva sopeutussuunnitelma voi muuttua lyhyelläkin aikavälillä joko liian suureksi tai liian pieneksi. Siksi Perussuomalaiset esittävät kaksiportaista suunnitelmaa valtiontalouden sopeuttamiseksi.

Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen säästöjä eritoten siksi, että ne kohdistuvat poikkeuksellisen paljon pienituloisiin. Tästä esimerkkinä on vasemmistopuolueiden aiemmin vastustama arvonlisäveronkorotus, joka heikentää sekä pienituloisten asemaa että myös vientisektorimme kilpailukykyä. Inflaation kiihtyminen ja ostovoiman heikkeneminen näkyy taas palkankorotuspaineina seuraavalla työmarkkinakierroksella. Emme myöskään hyväksy kilometrikorvauksen leikkaamista, sillä korvaus ei monesti nykymuodossakaan riitä korvaamaan työntekijän oman auton käytön todellisia kustannuksia, kun sillä ajetaan työnantajan määräämiä työmatkoja. Asuntovelallisiin kohdistuva varainsiirtoveron korotus on myös pois pienituloisten pussista, tuloluokkaan katsomatta, ihan niin kuin jo ennestään korkeat ja kertaalleen korotetut energia- ja polttoaineverotkin. Tuomitsemme myös hallituksen tekemät indeksijäädytykset lapsilisiin erittäin arveluttavina toimenpiteinä, sillä ne lisäävät lapsiköyhyyttä ja heikentävät lapsiperheiden asemaa entisestään. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden toimeentulon turvaamisesta tulisi pitää huolta, sillä nämä perheet ovat suurimmassa vaarassa pudota köyhyysrajan alapuolelle.

Kuntien valtionosuuksien leikkaukset ja kuntien tehtävien lisääminen aiheuttavat kunnille lisää kustannuspaineita sekä mahdollisesti veroprosenttien nostoa ja palveluiden leikkauksia. Kuntien palveluita eniten käyttävät vähäosaiset, lapset, nuoret ja vanhukset. Palveluiden heikentymisestä kärsivät eniten heikko-osaisimmat kuntalaiset, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan palveluita muualta. Suomella on jo nyt tutkitusti yksi OECD-maiden epätasa-arvoisimmista terveydenhuoltojärjestelmistä, ja rikkaiden ja köyhien terveyserot Suomessa ovat länsimaiden jyrkimpiä. Hallituksen leikkaukset, mahdolliset kuntien pakkoliitokset ja liiallinen palvelujen keskittäminen kaupunkikeskuksiin vievät sosiaali- ja terveyspalveluita yhä kauemmas osasta kuntalaisia.

Hallituksen tulisi myös pitää paremmin huolta tulevaisuuden toivoistamme – opiskelijoista. Hallitus sitoo opintotuen indeksiin vasta 1.9.2014, vaikka opintotuki on jo vuosia sitten jäänyt jälkeen elinkustannusten noustessa. Perussuomalaiset olisivat valmiita sitomaan tuen indeksiin jo syksyllä 2013. Opiskelijoiden tilannetta tulisi ehdottomasti helpottaa, jotta he voisivat enenevissä määrin keskittyä opintoihinsa, valmistua nopeasti ja siirtyä työelämään. On meidän kaikkien etu, että opiskelijoilla on riittävä opintotuki ja oikeudenmukaiset tulorajat tuen saamiseen, sillä kaikkihan tietävät, että opintotuki itsessään ei riitä edes vuokranmaksuun, saati elämiseen. Perussuomalaisten mielestä työn ja opiskelun yhteensovittamista tulisi edistää korottamalla opintotuenpiiriin kuuluvien opiskelijoiden tulorajoja 30:llä prosentilla.

Hallitus lisää kehyskaudella poliisitoimelle vain 10 - 30 miljoonaa euroa, vaikka pelkästään poliisin nykyisen palvelutason ylläpitäminen vaatisi vähintään 40 miljoonan lisäpanostuksen. Hallituksen esitys tietää siis poliisille irtisanomisia ja palvelutason heikkenemistä. Tämä on eritoten riski turvallisuudelle, mutta myös pois harmaan talouden valvonnasta, jota hallitus on olevinaan tukemassa.

Suomen kilpailukykyä heikentää maantieteellinen sijaintimme, jonka vuoksi toimiva logistiikka kokonaisuudessaan on maassamme elämisen ja yrittämisen perusedellytys. Esimerkiksi kuljetuskustannusten osuus kokonaiskustannuksista on meille kilpailijamaita suurempi. Liikenneverkkomme kuntoa on elvytetty säästövaroin ja laadusta on tingitty jo pitkään, eikä hallituksen panostukset liikenneverkon säilyttämiseen edes nykytilassa ole riittävät. Ellei kasaantuneita korjauskohteita aleta korjaamaan määrätietoisesti, syntyy valtiontaloudelle huomattavasti nykyistä suurempi korjauslasku vaurioiden edetessä. Siinä vaiheessa, kun korjauksia aletaan tehdä vähän joka paikassa, se tulee myös hankaloittamaan liikenteen sujuvuutta ja liikenneturvallisuutta.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ti 12.6. käydyssä Eduskunnan keskustelussa liittyen valtioneuvoston selontekoon valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-2016.


Kahtia jakautuva Suomi

Suomalaisen yhteiskunnan kahtiajakoa on voitu mitata jo joitakin vuosikymmeniä sen perusteella onko ihmisillä työtä vai ei. Moni varmaan mietti taantuman iskiessä, että se aiheuttaa vain pienen särön hyvinvointiyhteiskuntaamme, mutta näyttää siltä, että kahtiajakautuminen jatkuu vielä pitkään taantuman jälkeenkin.

Suomen tähän astinen kohtalaisen tasainen ja hyvä hyvinvointi on perustunut nopeaan yksityisen sektorin tuottavuuden kasvuun ja vahvaan julkiseen sektoriin. Kun yritysmaailma voi hyvin, yritykset kasvavat ja tuottavat entistä tehokkaammin, luovat työpaikkoja ja verotuloja, joilla pystytään huolehtimaan myös tuotantokoneiston ulkopuolelle jääneistä vähempiosaisista. Suomessa on perinteisesti haluttu puuttua yhteiskunnan kahtiajakoon, joka on suurimmassa osassa maailmaa päässyt jo liian isoksi ongelmaksi, mutta poliittiset puheet ja teot ovat pahasti ristiriidassa.

Onko Suomi nyt tullut hyvinvointitiensä päähän? Julkinen sektorimme heikkeni kertaheitolla, kun valtio velkaantui äkillisesti -ja jatkaa sitä edelleenkin- syytäen rahaa pitkinpoikin Etelä-Eurooppaa. Tuottavuuden kasvu on hidasta, työikäisten määrä tulee vähenemään seuraavina vuosikymmeninä eikä talouskasvu ole ikinä ollut näin pohjalukemissa. Tälläkin hetkellä sadat tuhannet suomalaiset kituuttavat köyhyysrajan alapuolella. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 650 000 kotitaloudella oli toimeentulovaikeuksia selviytyä tavanomaisista menoistaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana myös lapsiperheköyhyys on paisunut kolminkertaiseksi, noin 150 000 lapsiperheeseen. Ongelma ei niinkään ole lapsiperheköyhien työttömyydessä kuin siinä, että nämä vanhemmat käyvät matalapalkka-, pätkä- tai osa-aikatöissä. Myös keskeiset lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot kuten lapsilisä, vanhempainpäiväraha ja kotihoidontuki ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen- ja ansiotulojen noususta.

Kataisen hallituksen säästöt kohdistuvat valitettavan paljon pienituloisiin. Jo tehtyjen kipeiden veronkorotusten lisäksi ensi vuonna nousee yleinen arvonlisävero, myös kaikista välttämättömimpien hyödykkeiden kuten ruoan ja lääkkeiden osalta, jotka Perussuomalaiset olisivat ehdottomasti jättäneet korotuksien ulkopuolelle. Hallitus myös jäädytti jo jäljessä laahaavat lapsilisien indeksikorotukset vuosille 2013 – 2015. Perussuomalaiset ovat hallituksen kanssa täysin eri linjoilla siitä, miten Suomen olisi pitänyt hoitaa tukipaketit ja säästöt.

Julkisen sektorin tilanne ei tule helpottumaan tulevaisuudessakaan. Köyhyyden ja kansan kahtiajaon kasvu johtaa siihen, että joudumme jatkossa miettimään esimerkiksi sitä, mikä on kohtuullinen eläke, millaisia sairauksia yhteiskunnan pitää hoitaa ja kuinka pitkään työttömille maksetaan työttömyysturvaa.

Vain tukemalla kasvua ja kehitystä Suomen tilanne parantuu. Ei pidä toistaa samoja virheitä kuin 90-luvun laman jälkeen, jolloin sosiaalietuuksia leikattiin. Vielä tänäkin päivänä on olemassa sellaisia henkilöitä, jotka ovat joutuneet 90-luvun laman aikaan velallisen maksukyvyttömyyden vuoksi takausvastuuseen, ja menettäneet tämän vuoksi koko omaisuutensa. Pitäisi ymmärtää, että kalleinta on jättää syrjäytyneet yksin.

Kirjoitus on julkaistu ke 16.5.2012 Sanomalehti Karjalaisessa


Hallitus ottaa pienituloisilta

Vaikka hallitus väläyttelikin muutamia iloisia uutisia kehysriihessään, joitakin kohtia haluaisin silti kritisoida. Arvonlisäveron korottaminen kolahtaa etenkin pienituloisten ja lapsiperheiden nilkkaan. Perussuomalaiset jättäisivät korotusten ulkopuolelle erityisesti elintarvikkeet ja lääkkeet, sellaiset välttämättömät hyödykkeet, joita ihmisten on pakko käyttää tulotasoon katsomatta. Arvonlisäveron korotukseen kun lisätään lapsilisien indeksikorotuksien jäädytykset vuosille 2013 – 2015, niin kyllä tämä on anteeksiantamatonta. Hallitus siis ottaa väkisin niiltä, joilla on vähiten annettavaa. Myös valtionosuuksien leikkaukset kunnilta heijastavat vaikutuksiaan pienituloisiin, sillä he ovat juuri niitä, jotka käyttävät kuntien tarjoamia peruspalveluja, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Hallitus on hallitusohjelmassaan myös painottanut työllisyyden ja yrittämisen kehittämistä, mutta pahasti näyttää siltä, että hallitus tarjoaa enemmän keppiä kuin porkkanaa. Suomen hyvinvoinnille on äärimmäisen tärkeää pitää kulutus ja kansalaisten ostovoima käynnissä, mutta miten tämä mahdollistetaan jatkossa, kun yrittäjät joutuvat nostamaan hintojaan? Arvonlisäveron nostaminen 25 prosenttiin ja polttoaineveronkorotukset eivät missään nimessä edistä yrittäjyyttä. Nämä toimenpiteet kohentavat hieman valtion kassan tilannetta, mutta ei tämä ole missään nimessä kauaskantoista toimintaa.

Kilometrikorvausten alentaminen on mielestäni myös hyvin arveluttavaa, sillä sen alentaminen ei paranna julkisen liikenteen käyttöä, vaan heikentää liikkuvaa työtä tekevien asemaa entisestään. Muutoksen on arvioitu vaikuttavan noin 40 000 henkilöön, jotka ajavat työssään yli 15 000 km vuosittain. Noin puolet heistä on myyntialalla. Kilometrikorvauksella ei tueta yksityisautoilua, vaan korvataan liikkumisesta aiheutuvia kustannuksia silloin, kun hoidetaan työnantajan asioita. Kilometrikorvaus perustuu auton käytöstä aiheutuviin todellisiin kustannuksiin, mutta korvaus ei riitä kaikissa tapauksissa edes kompensoimaan todellisia kustannuksia. Yritykset maksavat kilometrikorvausta työntekijöille, jotka joutuvat käyttämään omaa autoa työajoihin. Kilometrikorvaus myös sekoitetaan usein työmatkavähennyksiin. Muutos tulee aiheuttamaan erimielisyyksiä työpaikoilla ja työmarkkinapöydissä.

Liikenteen osalta olisin kaivannut enemmän rahaa perusteiden korjauksiin. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa sijaitsevan VT 23:n peruskorjausta väliltä Varkaus-Viinijärvi odotettiin kovasti, ja siihen oli jo suunnitelmatkin valmiina. Varkaudentie on pitkä ja kapea, siellä on mutkaa ja mäkeä. Tie on vilkkaasti liikennöity niin yksityisautoilijoiden kuin ammattiliikenteen osalta. Talvisin tie on jopa hengenvaarallinen. Perusväylänpidon rahoituksesta nipistäminen on haitaksi etenkin liikenneturvallisuudelle, mutta onhan sillä vaikutuksia myös kuntiin ja ammattiliikenteeseen.

Mutta siitä me Perussuomalaiset olemme tyytyväisiä, että hallitus on omaksunut vaihtoehtobudjetistamme niin sanotun Wahlroos-veron eli yli 100 000 euron ansiotuloille uuden ylimmän tuloluokan valtion tuloveroasteikkoon sekä tutkimus- ja kehitysverotukeen ja ratainvestointeihin liittyvät esitykset.  Olen myös iloinen siitä, että opintotuki vihdoin sidotaan indeksiin syyskuusta 2014 alkaen, vaikkakin Perussuomalaiset olisivat olleet tähän valmiita jo vuoden 2013 alusta alkaen nostaen samalla opiskelijoiden tulorajoja 30 prosentilla. Nyt opintotuen ja monen muunkin tuen osalta törmätään siihen tosiasiaan, että verot nousevat ensi vuoden alusta, mutta indeksikorotukset tulevat voimaan vasta veronkorotusten jälkeen. Eli joka tapauksessa vähempivarainen kärsii.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe to 12.4. jatkuneessa Eduskunnan keskustelussa valtioneuvoston selonteosta valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013 - 2016


Wallin tilille

Puolustusministeri Wallinia suomitaan nyt valtakunnallisesti – ja syystäkin. Politiikalla on ollut liian suuri vaikutus puolustusvoimien uudistukseen, kun Wallin on päässyt ohjailemaan uudistusta ruotsinkielisen Dragsvikin varuskunnan säilyttämiseksi. Dragsvikin säilyttämispäätös herättää monia ajatuksia. Kielilain mukaan Suomessa pitää olla ruotsinkielinen joukko-osasto, ei kokonaista varuskuntaa. Jos kaikkien muiden varuskuntien rakennukset syynättiin tarkasti uudistusta suunniteltaessa, miksi Dragsvikin kosteusvaurioita ei huomattu tai tarkastettu ajoissa? Mitä vaurioiden korjaaminen tulee maksamaan? Esimerkiksi lakkautettavan Pohjois-Karjalan Prikaatin tiloissa Kontiorannassa ei ole kosteusongelmia. Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisella puolustusvoimat säästävät 10 miljoonaa euroa vuodessa, mutta kuinka paljon uppoaa Dragsvikin tilojen korjaukseen?

Tässä ei nyt mitkään nuhtelut enää riitä. Wallin pitää saada tilille tekemisistään, erottamalla hänet ministerin virasta. Pääministeri Kataisen tulisi ottaa vastuu oman hallituksensa tekemisistä. Tämä on anteeksiantamatonta, että yksi ministeri pelaa politikoinnilla Kontiorannan varuskunnan alas, vaikka maakunta jo muutenkin painii vaikean työttömyyden kanssa. Wallin ei ole harhauttanut vain Eduskuntaa vaan myös hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella ministerivaliokunnalla oli puutteelliset tiedot uudistuksesta.

Puolustusvoimien uudistus tulisi tuoda Eduskunnan käsittelyyn, jotta maan puolustuksesta pääsisivät päättämään kansanedustajat, eivätkä pelkästään ministerit. Samalla voitaisiin uudelleen arvioida Kontiorannan kohtalo. Pohjois-Karjalan Prikaatilla on pitkät perinteet kuljettajakoulutukseen erikoistuneena varuskuntana. Jos Kontioranta säilytettäisiin, kuljetuspuolta kannattaisi ehdottomasti kehittää, näin olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisen mielipidesivulla 21.3.2012

 

Kotihoidontukea ei tule leikata

Perussuomalaisten mielestä isät ja äidit saavat päättää yhdessä, mikä on heidän mielestä paras ja toimivin ratkaisu hoitaa perheen sisäiset asiat omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla. Hallituksen tehtävä ei ole huolehtia tällaisista asioista. Ihmisillä on hyvin erilaisia työpaikkoja, työaikoja, tottumuksia ja rutiineja.

Kotihoidontuen mahtavimpia puolia on muun muassa se, että esimerkiksi isovanhempi tai muu sukulainen voi vahtia lasta. Tällöin lasta ei ole välttämätöntä laittaa kunnalliseen päivähoitopaikkaan, jos vanhemmat eivät niin halua. Vanhemmilla voi olla monia syitä olla käyttämättä päivähoitopaikkaoikeuttaan. Yksi näistä syistä voi olla sekin, että kaikilla kunnilla päivähoitoa ei ole pystytty järjestämään niin mallikkaasti kuin olisi pitänyt. On myös olemassa tutkimuksia, että pienet 2 – 3 -vuotiaat lapset eivät hyödy millään tavalla isoista päivähoitoryhmistä. Lapsi hyötyy isoista sosiaalisista ryhmistä vasta esikouluiässä.

Pienten 1-3-vuotiaiden lasten kannalta on elintärkeää, että lapsella on hyvä suhde omiin vanhempiinsa, sekä mahdolliseen hoitajaansa. Pienille lapsille kehityksen kannalta olennaisinta olisi, että lapsen elämä olisi vakaata, ja että lapsi voisi rakentaa pitkäaikaisen luotettavan suhteen hoitajaansa. Liiat muutokset ja hälinä pienen lapsen ympärillä johtaa stressaantumiseen ja mahdollisiin häiriökäyttäytymisiin. Näin ollen pienten lasten tasapainoisen kehityksen kannalta lapselle olisi parasta olla joko kotona hoidossa tai alle kuuden lapsen pienryhmässä perhepäivähoidon tyyppisessä hoitopaikassa.

Kotihoidontuki vaikuttaa eritoten pienituloisten perheiden talouteen. Kotihoidontuen käyttämisaste laskee nopeasti lapsen täytettyä kaksi vuotta. Jos kotihoidontuen uudistus toteutettaisiin, minkälaisia säästöjä syntyisi, jos tämä pieni osa väestöstä, pakotettaisiin töihin ennenaikaisesti? Kotihoidontuen leikkauksella lisättäisiin kuntien painetta nostaa kuntalisiään. Mistä saisimme kunnille lisää päivähoitopaikkoja ja koulutettua henkilökuntaa, kun kuntien resurssit ovat jo nyt vähäiset?

Kotihoidontuella on ennen kaikkea myös työllistävä vaikutus korkean työttömyyden Suomessa. Hoitovapaalla olevan työntekijän tilalle palkataan useimmiten sijainen. Äitiysloman ja hoitovapaan sijaisuudet takaavat usein työtä kahdesta kolmeen vuotta, riippuen siitä kuinka pitkään hoitovapaalla ollaan. Perussuomalaiset näkevät hoitovapaan siten, että hoitovapaalla ja kotihoidontuella annetaan jo entuudestaan tiukkaan lapsiperheiden arkeen hieman valinnanvapautta ja liikkumavaraa, mitä ei tulisi missään nimessä kaventaa. Päinvastoin, lapsiperheiden hyvinvointiin tulisi panostaa enemmän, sillä he ovat tulevaisuutemme.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe kotihoidontukeen liittyvässä Keskustan välikysymyskeskustelussa 20.3.2012


Hallituksen kuntauudistus liian hätäinen

Pohjois-Karjalan kunnille on tyypillistä laaja pinta-ala ja pieni asukasmäärä. Puolet Pohjois-Karjalan kunnista on pinta-alaltaan suurempia kuin Manner-Suomen kunnat keskimäärin. Myös kuntien järvisyys lisää monin paikoin kunnan eri osien etäisyyttä toisistaan ja asiointimatkoja keskusten välillä.

Kuntauudistustyöryhmä kysyy ihan aiheestakin itseltään, että kuinka suuriksi etäisyydet kunnan sisällä voivat kasvaa. Jos Ilomantsi, Suomen itäisin kunta, yhdistetään Joensuun tulevaan kuntaan, etäisyys Ilomantsin kauimmaisista kylistä Joensuuhun olisi yli 100 kilometriä. Ilomantsista ei ole matkustajajunayhteyttä, ja julkinen linja-autoliikenne Pohjois-Karjalassa on ensinnäkin erittäin huonosti liikennöivä ja toisekseen todella kallista lystiä. Nyt näiden uusimpien polttoaineveronkorotuksien jälkeen toteankin, että onko se ihme, että maamme reuna-alueilla ei asu ketään synnyttämässä uutta sukupolvea ja maksamassa veroäyrejä, kun asuminen maalla tehdään niin tuskalliseksi? Jos ministeri Virkkusen mukaan Ilomantsin luontainen suunta työssäkäynnin ja asioinnin näkökulmista olisi Joensuu, millaisilla toimenpiteillä valtio olisi valmis tukemaan syrjäseutujen työssäkäyviä ja peruspalveluitaan käyttäviä ilomantsilaisia, kun ainoa järkevä vaihtoehto liikkumiseen on oma auto?

Suuret kuntaliitokset tuntuvat huonoilta ratkaisuilta etenkin näissä suurissa ja harvaan asutuissa kunnissa. Suuriin kuntaliitoksiin pakottaminen aiheuttaa helposti sen, että uuden kunnan reuna-alueet kuihtuvat menettäen viimeisetkin palvelunsa kunnan keskustaan. Jos Ilomantsista on matkaa Joensuun keskukseen 70 – 100 kilometriä, niin kuka meistä voi puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että se on ihan sopiva matka? Suuret kunnat eivät aina ole tehokkaimpia. Jos Ilomantsi haluaa jäädä itsenäiseksi kunnaksi, annetaan sen jäädä.

Sen sijaan, että rykäistään tällainen massiivinen hätäuudistus läpi liian nopealla aikataululla, meidän pitäisi keskittämisen sijaan miettiä millä tavalla me jatkossakin asutamme Suomen syrjäseudut? Millä tavoin me saamme nuoria perheitä muuttamaan kaupunkikeskuksien ulkopuolelle, tuomaan veroäyrejä ja synnyttämään uutta sukupolvea? Miten me saisimme vaikkapa Lieksasta ja Ilomantsista houkuttelevan paikan elää tulevaisuudessakin? Esimerkiksi Kontiolahti on saanut houkuteltua jo pidemmän aikaa kuntalaisiksi nuoria perheitä, ja siitä on näkyvissä tuloksia. Kontiolahdella on odotettavissa hurja 24,6 prosentin väestönkasvu. Se on eniten kaikista Itä-Suomen kunnista, ja koko Suomessa vain 22 kunnalla on tätä suurempi väestönkasvu. Saa nähdä miten tämä luku muuttuu, kun hallitus sahaa omaa jalkaansa irti lakkauttamalla Pohjois-Karjalan Prikaatin Kontiolahdelta. Perheitä joutuu varmasti muuttamaan, jopa maakunnan ulkopuolelle. Tämä, jos mikä, on keskittämistä. Hallituksen pitää ajatella myös työpaikkojen sijoittelua toiminnoissaan.

Mitä tulee Pohjois-Karjalan eteläisiin kuntiin eli Rääkkylään, Tohmajärveen, Kiteehen ja Kesälahteen, valtion tulisi ehdottomasti panostaa näiden kuntien elinvoimaisuuteen. Kaikki neljä kuntaa Kiteetä lukuun ottamatta ovat jo nyt valtionosuusriippuvaisia. Kunnista Kesälahti ja Kitee ovat jo nyt valmiita kuntaliitokseen. Vaikka näiden neljän kunnan tilanne paperilla näyttää erittäin huonolta, alue on kuitenkin toivoa täynnä. Uudistettu 6-tie kulkee kuntien lävitse toisesta päästä Joensuuhun, ja toisesta päästä Lappeenrannan ja Kouvolan kautta pääkaupunkiseudulle. Itäraja on aivan kuntien tuntumassa, ja viime vuosina venäläisturismi ja sitä kautta tax-free-kauppa Itä-Suomen alueella on suorastaan räjähtänyt kasvuun. Miten me voimme jatkossakin hyödyntää 6-tien tuomia mahdollisuuksia alueella? Miten takaamme jatkossakin venäläisturistien jouhevan asioinnin Suomen puolella? Tohmajärvellä sijaitsevan Niiralan raja-aseman kehittäminen on yksi olennainen hanke tulevaisuudessa.

Perussuomalaisten mielestä esimerkiksi tulevien kuntavaalien yhteydessä tulisi järjestää neuvoa antava kansanäänestys koskien kuntauudistusta. Näin saataisiin kuuluville kuntalaisten mielipiteet. Uudistus tulisi toteuttaa parlamentaarisessa työryhmässä, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet turvaten, niin, että tulevaisuudessa sekä palvelut että kuntapäätöksenteko säilyisivät paikallisena. Miten käy kuntalain uudistuksen yhteydessä? Jos kuntauudistus toteutetaan nykyisessä muodossaan, kunnan putoaisi hieman 2500 luottamushenkilöön nykyisestä 10 000 valtuutetusta.

Kuntauudistus takaisi myös viiden vuoden jatkon johtavalle taholle, vaikka entistä kuntaa ei olisi uudistuksen jälkeen enää olemassakaan. Jos ollaan valmiita säästämään kunnan alimman tason työpaikoista, kuten esimerkiksi koulujen siivoojista, niin kyllä johtohenkilöidenkin työpaikat tulee ottaa tarkkaan harkintaan kuntasäästöjä mietittäessä, esimerkiksi eläköitymisjärjestelyin.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe ke 7.3.2012 Eduskunnassa käydyssä kuntauudistus välikysymyskeskustelussa


Puolustusvoimien uudistusta on harkittava tarkkaan

Puolustusvoimien uudistus viestii etupäässä vain siitä, että säästää pitää, mutta nykyisessä muodossaan uudistus säästää suomalaisten turvallisuudesta ja Suomen itsenäisestä puolustuskyvystä. Hallitusohjelmassa lukee, että uudistus valmistellaan parlamentaariselta pohjalta, mutta mitä parlamentaarista siinä on, että uudistus suunniteltiin vain hallituksen ja puolustusministeriön ohjauksessa, ilman eduskuntaa? Valmisteluprosessista käy ilmi, että hallitus on ollut koko ajan tietoinen uudistuksen etenemisestä ja todennäköisistä ratkaisuista sekä ohjannut kiistatta valmistelua. Hallituksen toiminta ei ole vastuullista politiikkaa, eikä varsinkaan eduskunnan tahdon mukaista politiikka.

Puolustusvoimat ovat koetuksella, kun ensin hallitus hyväksytti eduskunnalla jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen, jonka jälkeen resursseja leikataan entisestään ja varuskuntia lakkautetaan. Haluaako hallitus todellakin ajaa Suomea kohti palkka-armeijaa?

Puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen sanoi uudistusta esitellessään, että ratkaisu heikentää Suomen itsenäistä maanpuolustuksen uskottavuutta. Koko valtakuntaa puolustetaan, mutta puolustuksen painopiste muodostuu yhä rajoitetummalle alueelle, joukkojen määrän vähenemisen seurauksena puolustus harvenee. Mitkä ovat ne alueet joita hallitus ei halua enää puolustaa? Varuskunnilla on suuri merkitys maanpuolustustahdolle ja alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme. Kun yhä harvempi käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus on aina ollut, ja tulee olemaankin meidän kaikkien yhteinen asia. Puolustusvoimien uudistus tällaisenaan jättää jälkeensä vain puoliksi puolustettavissa olevan Suomen, ja työttömiä kansalaisia.

Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisella tavoitellaan noin 10 miljoonan euron säästöjä. Jos Savon Prikaatin taannoisesta lakkauttamisesta ei lopulta koitunut säästöjä, kuinkahan suuret setelit valtio käärii Pohjois-Karjalan Prikaatin lakkauttamisella? Kuka ostaa Kontiolahden korpikasarmit?

Peiliin katsomisen paikka on Puolustusvoimillakin, jonka vuonna 2009 tehdyn sopimuksen ulkoistettujen tulostus- ja kopiointipalveluiden sekä tallennus- ja varmennusjärjestelmien kustannukset tulevat olemaan viiden vuoden ajan jaksolla 58 miljoonaa euroa enemmän, kuin alkuperäisesti oli budjetoitu!

Viime sunnuntain Sanomalehti Karjalaisessa Savon Prikaatin lakkauttamisen vuoksi Joensuuhun muuttaneen sotilaan vaimo ja perheenäiti halusi lähettää hallitukselle seuraavanlaiset terveiset: "Mitkään valtion tai puolustusvoimien tarjoamat tukitoimet eivät poista sitä inhimillistä kärsimystä, mitä tällaiset päätökset perheiden sisällä synnyttävät. Puolustusvoimien johdossa pitää aikaisempia rakenneuudistuksia paremmin huomioida perheet ja yrittää lievittää muutosprosessin aiheuttamia sosiaalisia, taloudellisia ja ennen kaikkea psyykkisiä haittavaikutuksia."

Hallituksen tulee nyt toden teolla harkita tarkkaan toimiaan. Perheitä ja yksittäisiä ihmisiä ei saa unohtaa. Pääministeri Katainen lupaili tukia varuskuntien lakkautuksista kärsiville kunnille, ja odotan, että hän todella lunastaa lupauksensa. Korkean työttömyyden maakuntana Pohjois-Karjala tarvitsee jokaisen työpaikkansa. Mikäli uudistus toteutetaan tällaisenaan, Pohjois-Karjalan tulee saada laaja-alainen äkillisen rakennemuutoksen tukipaketti.

Kirjoitus on Osmon pitämä puhe keskiviikon 29.2.2012 Perussuomalaisten esittämässä välikysymyskeskustelussa koskien Puolustusvoimien uudistusta


Kreikan velkajärjestelyistä

Perussuomalaiset sanoivat sen jo keväällä 2010, että ei pidä lähteä tukemaan moraalittomia ja tekopyhiä tukipaketteja, korruptoituneita poliitikkoja ja pankkeja. Silloin kukaan muu ei uskaltanut sanoa samaa ääneen, mutta nythän täällä jo moni muukin kuin Perussuomalainen toitottaa, että Kreikka ulos eurosta ja piikki kiinni. Oltaisiin säästytty monelta harmilta, jos oltaisiin uskallettu ottaa riski, ja olla tukematta Kreikkaa alun alkaen. Kreikka olisi silloin joutunut valitsemaan toisen tien, ja uskallan sanoa, että monella tavallisella kreikkalaisella olisi parempi taloudellinen tilanne kuin tällä hetkellä. Esimerkkejähän löytyy Argentiinasta ja Islannista niin kuin edustaja Soini ryhmäpuheessamme kertoi. Näillä nykyisillä tukipaketeilla pelastetaan, tai sanotaanko niin, että yritetään pelastaa pankkeja ja poliittista eliittiä – tavallisen kansan kustannuksella. 164 miljardin suuruisesta tukipaketista alle 20 prosenttia menee Kreikan budjettialijäämän paikkaamiseen, ja loput, eli suurin osa menee sijoittajille. Sijoittajavastuu ei todellakaan ole toteutunut. Tappion maksaa kukas muu kuin tavallinen veronmaksaja.

Kun tilannetta katsotaan nyt, niin tässä vaiheessa Kreikan kilpailukyky on kokonaan mennyttä euron takia, kansa kärsii ja leikkaukset Kreikassa ovat loputtomia. Tästä suosta Kreikka ei ihan heti nouse, siitä pitää huolen Brysseli. Tukipaketin asettamat vaatimukset Kreikalle alijäämän suhteen ovat käytännössä mahdottomat. Optimistisimmatkin laskelmat kertovat, että parin vuoden sisällä Kreikkaan pitää lapioida ainakin 50 miljardia euroa lisää. Kenellä on enää varaa tähän? Ei ainakaan Suomen kansalla! Meillä on omiakin murheita rahoitettavana. Kukaties meillä olisi vielä täysimittainen ja toimiva puolustusvoimat ilman näitä tukipaketteja.

Kataisen hallitus on korostanut, että Kreikan säästöohjelman tulee olla uskottava, mutta Perussuomalaisista tämä toiminta on kaukana uskottavasta.

Kirjoitus on Osmon eduskunnan Kreikka-keskustelun 28.2.2012 pitämä puhe

 

Puolustusvoimien uudistuksesta

Keskiviikkona 29.2.2012 eduskunnassa käsitellään Perussuomalaisten välikysymys puolustusvoimien uudistuksesta. Lähetystä voi seurata suorana Yle Areenan internetsivuilta.

Hallitus tuo turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon eduskunnalle vasta syksyllä 2012, johon mennessä puolustusministeri on jo päättänyt suurimmilta osin puolustusvoimauudistuksen aiheuttamista rakenteellisista muutoksista. Tämän vuoksi Perussuomalaiset halusivat jättää välikysymyksen välittömästi uutisen tultua julkisuuteen.

Poliittisen päätöksenteon kannalta hallituksen toiminta on arveluttavaa, sillä se jättää eduskunnan kokonaan päätöksenteon ulkopuolelle, sysäten vastuun puolustusministerille ja puolustushallinnon virkamiehille. Näyttää todellakin siltä, että hallitus ei ole kykeneväinen tekemään itse kipeitä ratkaisuja. Tästä kielii jo sekin tosiasia, että uusi kuntakartta ja puolustusvoimien uudistus julkaistiin vasta presidentinvaalien jälkeen, samana päivänä.

Perussuomalaisille tärkeimpiä näkökulmia Puolustusvoimien uudistuksessa on Suomen maanpuolustuskyky ja kansalaisten maanpuolustustahto tulevaisuudessa. Puolustusvoimat ovat koetuksella, kun ensin hallitus hyväksytti eduskunnalla jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen (jota vastaan Perussuomalaiset äänestivät), jonka jälkeen resursseja leikataan entisestään ja varuskuntia lakkautetaan. Haluaako hallitus todellakin ajaa Suomea kohti palkka-armeijaa? Kun yhä harvempi käy armeijan, suomalaisista kodeista on kohta vaikea löytää aitoa kosketuspintaa Puolustusvoimiin. Maanpuolustus on aina ollut, ja tulee olemaankin meidän kaikkien yhteinen asia.

Aivan oma lukunsa on se kuinka uudistus halutaan toteuttaa. Kielipolitiikka selätti puolustus- ja aluepolitiikan, kun Uudenmaan Prikaati säilyy Dragsvikissä, eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen varuskuntaan. Uudistuksessa olisi pitänyt ottaa huomioon se, että Pohjois-Karjalan Prikaatissa on olennaista alueellisen puolustuksen osaamista, ja että korkean työttömyyden maakuntana Pohjois-Karjala tarvitsee jokaisen työpaikkansa. Säästöjä olisi pitänyt priorisoida toisin. Maanpuolustustiedotuksen kyselyn mukaan kansalaiset olisivat kohdistaneet säästöjä ensisijaisesti kansainväliseen kriisinhallintaan.

Puolustusvoimien uudistus tällaisenaan jättää jälkeensä vain puoliksi puolustettavissa olevan Suomen, ja työttömiä kansalaisia. Pääministeri Katainen lupaili tukia varuskuntien lakkautuksista kärsiville kunnille, ja odotan, että hän todella lunastaa lupauksensa. Kontiolahti tulisi ehdottomasti määrittää äkillisen rakennemuutoksen alueeksi, jolle rahalliset tuet tulevat olemaan tarpeen.

Valtion pitäisi tulla vastaan työpaikkojen jakamisessa, eikä keskittää kaikkia toimintojaan Etelä-Suomeen. Siinä missä Pohjois-Karjalasta häviää nyt monen eri alan työpaikkoja toivoisin, että jatkossa esimerkiksi Vapon ja Metsähallituksen pääkonttorien sijoittelussa otettaisiin huomioon Pohjois-Karjalan tarjoama vahva metsä- ja konepajaosaaminen niin yritysten, kuin yliopiston ja ammattikorkeakoulunkin osalta.

Kirjoitus on julkaistu torstaina 23.2.2012 Sanomalehti Karjalaisen mielipidesivulla 


Työvoimakustannuksia keventämällä vetovoimaa maakuntaan

Jätin eduskunnan syysistuntokaudella kirjallisen kysymyksen siitä, aikooko hallitus osallistua välillisiin työvoimakustannuksiin ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän työllistäville pk-yrityksille. Kysymykseeni vastasi työministeri Lauri Ihalainen. Edellisen yksinyrittäjäntukikokeilun päätyttyä vuoden 2011 loppuun mennessä yksinyrittäjät ovat tällä hetkellä tukien suhteen tyhjän päällä, voimassa olevaa tukea ei ole mitä hakea.

Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt marraskuussa 2011 työryhmän, jonka tavoitteena on tehdä ehdotuksia palkkatuen uudistamisesta. Tutkimusryhmä on suositellut edellisestä yksinyrittäjätuesta luopumisesta ja sen yhdistämisestä työ- ja elinkeinotoimiston myöntämään palkkatukeen, mikäli yksinyrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaamista halutaan jatkossakin tukea. Minusta tässä asiassa ei ole jossittelemisen varaa. Yksinyrittäjiä on ehdottomasti tuettava, etenkin korkean työttömyyden maakunnissa, joille yrittäjyys on elintärkeää. Työvoimakustannuksia keventämällä parannettaisiin maakuntien vetovoimaisuutta ja työllisyystilannetta.

Edellistä yksinyrittäjäntukea myönnettiin enintään 24 kuukauden ajan siten, että tuen suuruus ensimmäisen 12 kuukauden osalta oli 30 %, seuraavan 12 kuukauden ajalta 15 % palkasta, sillä edellytyksellä, että liiketoiminnan katsottiin olevan kannattavaa. Uuden työntekijän palkkaaminen on monille etenkin kasvuvaiheessa oleville yrityksille ensisijaisen tärkeää yrityksen kasvun ja menestyksen kannalta.

Uuden tukijärjestelmän tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen. Turha byrokraattisuus ei innosta työnantajia palkkaamaan työtöntä työnhakijaa systeemin monimutkaisuuden vuoksi. Edellisessä käytännössä myös raportointi koettiin monimutkaiseksi.

Esimerkkejä vastaavanlaisista tuista on monia. Italiassa yrittäjätuki on rajattu pelkästään maa- ja metsätaloudelle, kun taas Ruotsissa on ollut voimassa vuosina 2006 – 2007 koko maan kattava tuki niille yksinyrittäjille, jotka palkkaavat ensimmäisen ulkopuolisen kokoaikaisen työntekijän. Tämän lisäksi Ruotsissa on ollut jo 1970-luvulta asti voimassa työllistämistuki niille työnantajille, joiden on tarkoitus luoda uusia ja pysyviä työpaikkoja erikseen nimetyillä tukialueilla. Norjassa on myös ollut voimassa palkkatuki tietyille korkeasti koulutetuille ammattiryhmille, esimerkiksi lääkäreille, opettajille ja lastentarhaopettajille niillä paikkakunnilla, joissa osaavan työvoiman saatavuus on osoittautunut erityisen vaikeaksi. Tämä olisi Suomenkin kannalta vakavasti harkittava asia.

Toivoa sopii, että etenkin korkean työttömyyden alueille saataisiin työvoimakustannuksien kevennykset osaksi yrittäjien arkipäivää. Näin tuettaisiin työllisyyttä, yrittäjyyttä ja maakuntien vetovoimaisuutta. Syrjäisimmät osat maastamme tarvitsevat tulevaisuudessa yhä enemmän apuvälineitä työpaikkojen, työntekijöiden, yrittäjien ja asukkaiden säilyttämiseksi.

Kirjoitus on julkaistu 10.2.2012 Sanomalehti Karjalaisessa


Itä-Suomeen vapaakauppa-alue

Venäläinen turismi on elintärkeää pohjoiskarjalaisen elinkeinoelämän kannalta. Viime aikoina venäläisten tekemät verovapaat ostot ovat kasvaneet ennätystahtia. Joensuu on noussut Vantaan ja Kotkan ohi verovapaassa kaupassa neljännelle sijalle Helsingin, Lappeenrannan ja Imatran jälkeen. Tänä vuonna tammi-heinäkuussa verovapaan kaupan osuus Joensuussa oli 5,2 miljoonaa euroa, noin 2,4 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisvuonna samalla ajanjaksolla. Verovapaa kauppa kasvoi Joensuussa enemmän kuin missään muualla Suomessa. Eniten Joensuussa myytiin verovapaasti vaatteita, ja suurin ostajaryhmä oli venäläiset.

Lappeenranta (39 milj.) on aivan omassa luokassaan tax free-kaupassa, sillä oli vuonna 2010 vain miljoonan pienemmät tulot kuin Helsingillä (40 milj.). Lappeenranta hyötyy sekä Pietarin läheisyydestä että nopeasta Allegro-junayhteydestä. Venäläisiä houkuttelevat erityisesti kaupan alan palvelut, joten kauppojen valikoimien tulee olla huippukunnossa varmistaakseen venäläisturistien käymisen jatkossakin. Vuonna 2010 venäläisturistit käyttivät Suomessa 750 miljoonaa euroa, joista ostoksien osuus oli 446 miljoonaa.

Kaupan liiton pietarilaisille tekemän tutkimuksen mukaan venäläiset tulevat Suomeen pääosin ostoksille, vaikka palvelutarjonta ei kuitenkaan vastaa täysin odotuksia. Venäläiset haluaisivat tutkimuksen mukaan kuluttaa enemmänkin rahaa Suomessa. Kaupan liitosta muistutetaankin, että Suomessa matkailevat pietarilaiset matkustavat keskimääräistä enemmän myös muissa Pohjoismaissa. Tämä voi olla tulevaisuudessa haaste Suomen palvelusektorille, varsinkin, kun Tukholma on jo aloittanut markkinoida ostosmatkailua pietarilaisille. Myös Tallinna on alentanut verovapaan oston rajaa kokeiluluontoisesti 150 eurosta 40 euroon. Kilpailu venäläismatkailijoista tulee kovenemaan, eikä tyytyväisyys Suomeen matkakohteena ole itsestäänselvyys. Tämän vuoksi venäläisturismiin tulee panostaa.

Yksi oleellinen osa venäläisturismin helpottamiseksi Itä-Suomessa on Tohmajärvellä sijaitsevan Niiralan rajanylityspaikan kehittäminen. Nykyrakenteilla ja resursseilla raja-asema uhkaa muodostua esteeksi sujuville ylityksille ja liikennemäärien kasvulle, kun olemassa olevat rakenteet eivät enää kaikkina aikoina mahdollista rajanylitysliikenteen sujuvuutta parhaalla mahdollisella tavalla. Pohjois-Karjalan maakuntaliitto esittääkin, että valtio varautuisi talousarvioissaan Niiralan kehittämisen rahoitukseen lähivuosina. Raja-asemalle tarvittaisiin muun muassa lisäkaistoja, ja, että VT 9 Onkamo-Niirala (ylityspaikalle johtava tie) välistä tieosuutta parannettaisiin.

Ehdotankin, että Itä-Suomessa suoritettaisiin määräaikainen pilottihanke, jossa Itä-Suomen matkailun ja kaupan alan kehittämisen vuoksi otettaisiin käyttöön vapaakauppa-alue Itä-Suomen, Sortavalan ja Venäjän Karjalan osalta. Vapaakauppa-alueella olisi ennen kaikkea turismia kiihdyttävä vaikutus, mutta myös kaupan ala hyötyisi siitä työllistävistä vaikutuksista puhumattakaan. Lappeenrannan ja muun Etelä-Suomen venäläisturismia on helpotettu muun muassa Allegro-junayhteydellä, nyt olisi Itä-Suomenkin vuoro saada matkailua edistävää apua.

Olen jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen, mitä se aikoo tehdä Itä-Suomen venäläisturismin kehittämisen suhteen, onko hallituksella vireillä konkreettisia toimia venäläisturismin ja rajanylityspaikkojen suhteen, ja miten hallitus suhtautuu vapaakauppa-alueeseen Itä-Suomen, Sortavalan ja Venäjän Karjalan alueilla.


Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa la 19.11.2011



Pienyrittäjiä ajetaan taas ahtaalle

Suomen Yrittäjien johtaja Anna Lundén puhui täyttä asiaa 25.8. ilmestyneessä Kauppalehdessä tulevista veronkiristyksistä. Suomi on jo pitkään suosinut verotuksella osakeyhtiömuotoista yritystoiminnan harjoittamista, vaikka meillä on vielä tänäkin päivänä yhteensä yli 80 000 henkilöyhtiötä ja toiminimeä. Pienyrittäjyyden merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle on kasvanut ja tulee kasvamaan entisestään.

Ensi vuoden alusta muuttuva pääomaveronkiristys ja progressiiviseksi muuttuminen ajaa henkilöyhtiöitä muuttamaan yritysmuotoaan osakeyhtiöksi.

Onko meillä varaa ajaa jo entuudestaan taloudellisesti ahtaalla olevia pienyrityksiä entistä tiukemmalle tällaisessa taloudellisessa tilanteessa?Jos edellisestätaantumasta päästiin juuri ja juuri yli, miten yrittäjien nyt uuden mahdollisen taantuman aikana käy? Todennäköistä on, että konkurssit kasvavat viime taantumaan verrattuna. Erityisen ahtaalla ovat rakennus- ja palvelupuoli, kuljetusalasta ja maataloudesta puhumattakaan.

Hallituksen kaavailemat ajoneuvo- ja polttoaineveron nostot tuskin helpottanee tilannetta saati harmaan talouden torjuntaa.

Tuoreen Yrittäjyysilmapuntari-tutkimuksen mukaan yrittäjyys houkuttelee suomalaisia entistä vähemmän, enää vain kolmasosaa väestöstä. Ei näiden kaavailtujen toimenpiteiden jälkeen asiaa voi ihmetelläkään.

Verotus ei saisi ajaa yrittäjiä pakkorakoon muuttamaan äkillisesti yhtiömuotoaan hyväksi ja joustavaksi havaitusta joksikin muuksi. Miten käy yritystoimintansa juuri aloittaville ihmisille.

Henkilöyhtiöiden houkuttelevuutta yhtiömuotoina on aiemmin yritetty parantaa, ja niin pitäisi jatkossakin. Moni aloittaa yrittäjyyden toiminimellä ja mahdollisesti yritystoiminnan laajentuessa muuttaa sitten yhtiömuotoaan, mikäli siihen on tarvetta.

Pääomatuloverotuksen kiristyksen voi henkilöyhtiöissä kiertää nostamalla tulosta palkkana eikä pääomatulona. Tämä johtaa ansiotuloverotukseen, jolloin yrittäjälle ei jää mitään korvausta yritystoiminnan riskinotosta. Ei tällainen kannusta millään muotoa yrittäjyyteen.

Hallitusohjelmassa lukee, että työtä ja yrittäjyyttä kunnioitetaan, mutta mitä työllisyyden parantamista se on, jos yritystoiminta ei ole enää kannattavaa ja yrityksiä ajautuu aiempaa enemmän konkurssiin?

Kannatan yrittäjäjärjestön ajatusta kompensoida veronnosto niille yrityksille, jotka ovat kartuttaneet nettoveroja, koska niitä tämä veronnosto eniten rankaisisi ja ne tämän maksaisivat.

Pienyrittäjyyden vahvistaminen ja siihen kannustaminen on ehdottoman tärkeää. On pidettävä huoli siitä, että edistetään suomalaista pienyrittäjyyttä keventämällä pääomaverotusta ja välillisiä työvoimakustannuksia. Näin edistetään suomalaista työllisyyttä, eikä ajeta toimintoja ulkomaille. Terveet ja hyvinvoivat yritykset tuovat kunnalle verotuloja, ja näin pystytään takaamaan lakisääteisten palvelujen tarjonta kaikille kuntalaisille.

Kirjoitus on julkaistu Sanomalehti Karjalaisessa 14.9.2011